Kaikki on kai hyvin. Kertoja elää vakavaraista elämää kulttuurin piirissä, lapset voivat hyvin, uusi parisuhde on intohimoinen.
Vaan puuttuuko jotakin, miksi on jotenkin valjua? Miksi hakeutua hankkimaan lausuntoa psykiatrilta? Onko heteroseksuaaleilla kuitenkin jotain, mitä kertojalta puuttuu?
Milja Sarkolan uudessa romaanissa Psykiatrini raivotaan mitä hillityimmin. Minäkertojan käynnit psykiatrilla herättävät eloon jotakin, jota voisi kutsua fantasiaksi - ajatuksen psykiatrista, tämän puolisosta ja heidän ystävistään - ajatuksen täydellisestä elämästä.
Psykiatrini on loistelias teos tunteiden siirtyilevyydestä, ihmissuhteista ja perheistä. Sarkola on kirjoittajana yht'aikaa lakoninen kommentoija ja mielipuolinen humoristi. Tämä on ajatuksen kirkkautta.
