Alkuteos: Mushiny. Suomentaja: Mallinen, Jukka. Miehet on satiirinen ja kriittinen, yhtäaikaa höyhenenkevyt ja teräksenkova analyysi nykyajan Venäjästä, uudesta markkinataloudellisesta maailmanjärjestyksestä ja kadonneista perinteistä. Jerofejev ruotii venäläisen miehen syvällistä, pinnallista ja poliittista maailmaa armoa antamatta, mutta avoimen isänmaallisesti kansaansa rakastaen. Ja taas kerran kaiken takaa löytyy - nainen. Ilman tätä koko Venäjä romahtaisi, ainakin Jerofejevin mukaan. "Jerofejev on kirjoittanut räävittömän nerokkaan kirjan. Räävitön siksi, että kuvien kaataja Jerofejev koettelee esseissään moraalin rajoja. Nerokas siksi että Miehet on pirullisen hyvin kirjoitettu aikalaiskuvaus." - Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat ”Korkean ja matalan välillä vaivattomasti pompahteleva, ranskalaiseen nykykirjallisuuten erikoistunut tutkija on niin kulttuuri- ja itsetietoinen, että hän pystyy kirjoittamaan älyllisesti säkenöivän tekstin lähes mistä tahansa." - Saara Kesävuori, Aamulehti "Makoisia oivalluksia, jotka sopivat miehille myös lännessä." - Martti Paananen, Apu "Teos maalaa rouhein vedoin kuvan venäläisestä nykypäivästä. Kirja viihdyttää, vaikkei venäläinen kulttuurielämä olisikaan tuttua." - Jenni Toivoniemi, Anna "Terästettyä proosaa, satiiria ja ironisointia. Kantaaottavuudessaan Jerofejev on ajankohtaisesti huutava ääni, pamfletisti, hauska mutta tosissaan otettava." -Jorma Heinonen, Keskisuomalainen Tekstinäyte Ilman tyyliä ei ole ihmistäkään. Tyylittömyys on kauhea venäläinen vitsaus. En tiedä, kuka keksi amerikkalaisen toisen maailmansodan aikaisen univormun, mutta se oli makea univormu. Se päällään jokainen sotilas näytti voittajalta. Kun he nousivat maihin Normandiassa, heitä oli miellyttävä katsoa. Katsottuaan uutiskatsausta sitä haluaisi olla itsekin amerikkalainen sotilas. Yksinkertainen pyöreä tyylikäs kypärä ja heilahteleva remmi, mukavat housut ja rempsakat taskut, takki, joka muistuttaa löysää puseroa, kaunis konepistooli, ja entä sitten maastokengät - mitkä maastokengät! Sellaisissa maastokengissä ei edes kuolema pelota. Siihen aikaan amerikkalaiset hakkasivat tyylissä kaikki, niin turhan koristeelliset englantilaiset kuin hienostelevat ranskalaisetkin, tai fasistit ylenpalttisen agressiivisissa univormuissaan ja meidän pikku sotilaamme mitaleissa koko rinnan leveydeltä. Amerikkalaiset olivat tyylikkäitä karjapaimeninakin, cowboyhuiveissaan ja lierihatuissaan, ja sotilaina he olivat lähes haute couturea. Amerikassa on monia asioita, joista en pidä, mutta tyyli on amerikkalaisilla miehillä verissä. Toisesta maailmansodasta on kulunut puoli vuosisataa, mutta meillä ei tyylin suhteen ole valtiollisesti muuttunut mikään. Katselet Tshetshenian uutiskatsausta ja ymmärrät: venäläiset eivät voineet voittaa siellä myöskään siksi, että he eivät näyttäneet vakuuttavilta. Tshetsheenit osaavat sitoa islamilaisen huivinsa otsalle oikein ja kantaa aseita kädessään kauniisti. Venäjän armeija taas on pelkkää tyylillistä väärinkäsitystä. Erityisesti komentajakunta. Paksumahaisia, kömpelöitä. Jotenkin vinonaamaisia. Jos jollakulla on silmälasit, niin ehdottomasti ne ovat käsittämättömät, rumat. Miliiseistä en edes sano mitään. Passimiliiseistä naama virneessä. Jumala merkitsee kelmin. Niistä voi vain piirtää karikatyyrejä.
Alkuteos: Mushinyi. Suomentaja: Mallinen, Jukka. Miehet on satiirinen ja kriittinen, yhtä aikaa hö yhenenkevyt ja terä ksenkova analyysi nykyajan Venä jä stä, uudesta markkinataloudellisesta maailmanjä rjestyksestä ja kadonneista perinteistä.Jerofejev ruotii venä lä isen miehen syvä llistä, pinnallista ja poliittista maailmaa armoa antamatta, mutta avoimen isä nmaallisesti kansaansa rakastaen. Ja taas kerran kaiken takaa lö ytyy - nainen. Ilman tä tä koko Venä jä romahtaisi, ainakin Jerofejevin mukaan. "Jerofejev on kirjoittanut rää vittö mä n nerokkaan kirjan. Rää vitö n siksi, että kuvien kaataja Jerofejev koettelee esseissää n moraalin rajoja. Nerokas siksi että Miehet on pirullisen hyvin kirjoitettu aikalaiskuvaus." - Irma Stenbä ck, Helsingin Sanomat ”Korkean ja matalan vä lillä vaivattomasti pompahteleva, ranskalaiseen nykykirjallisuuten erikoistunut tutkija on niin kulttuuri- ja itsetietoinen, että hä n pystyy kirjoittamaan ä lyllisesti sä kenö ivä n tekstin lä hes mistä tahansa." - Saara Kesä vuori, Aamulehti "Makoisia oivalluksia, jotka sopivat miehille myö s lä nnessä." - Martti Paananen, Apu "Teos maalaa rouhein vedoin kuvan venä lä isestä nykypä ivä stä. Kirja viihdyttää, vaikkei venä lä inen kulttuurielä mä olisikaan tuttua." - Jenni Toivoniemi, Anna "Terästettyä proosaa, satiiria ja ironisointia. Kantaaottavuudessaan Jerofejev on ajankohtaisesti huutava ääni, pamfletisti, hauska mutta tosissaan otettava." -Jorma Heinonen, KeskisuomalainenTekstinäyte Ilman tyyliä ei ole ihmistäkään. Tyylittö myys on kauhea venäläinen vitsaus. En tiedä, kuka keksi amerikkalaisen toisen maailmansodan aikaisen univormun, mutta se oli makea univormu. Se päällään jokainen sotilas näytti voittajalta. Kun he nousivat maihin Normandiassa, heitä oli miellyttävä katsoa. Katsottuaan uutiskatsausta sitä haluaisi olla itsekin amerikkalainen sotilas. Yksinkertainen pyö reä tyylikäs kypärä ja heilahteleva remmi, mukavat housut ja rempsakat taskut, takki, joka muistuttaa lö ysää puseroa, kaunis konepistooli, ja entä sitten maastokengät - mitkä maastokengät! Sellaisissa maastokengissä ei edes kuolema pelota. Siihen aikaan amerikkalaiset hakkasivat tyylissä kaikki, niin turhan koristeelliset englantilaiset kuin hienostelevat ranskalaisetkin, tai fasistit ylenpalttisen agressiivisissa univormuissaan ja meidän pikku sotilaamme mitaleissa koko rinnan leveydeltä. Amerikkalaiset olivat tyylikkäitä karjapaimeninakin, cowboyhuiveissaan ja lierihatuissaan, ja sotilaina he olivat lähes haute couturea. Amerikassa on monia asioita, joista en pidä, mutta tyyli on amerikkalaisilla miehillä verissä. Toisesta maailmansodasta on kulunut puoli vuosisataa, mutta meillä ei tyylin suhteen ole valtiollisesti muuttunut mikään. Katselet Tshetshenian uutiskatsausta ja ymmärrät: venäläiset eivät voineet voittaa siellä myö skään siksi, että he eivät näyttäneet vakuuttavilta. Tshetsheenit osaavat sitoa islamilaisen huivinsa otsalle oikein ja kantaa aseita kädessään kauniisti. Venäjän armeija taas on pelkkää tyylillistä väärinkäsitystä. Erityisesti komentajakunta. Paksumahaisia, kö mpelö itä. Jotenkin vinonaamaisia. Jos jollakulla on silmälasit, niin ehdottomasti ne ovat käsittämättö mät, rumat. Miliiseistä en edes sano mitään. Passimiliiseistä naama virneessä. Jumala merkitsee kelmin. Niistä voi vain piirtää karikatyyrejä.
Alkuteos: Mushinyi. Suomentaja: Mallinen, Jukka. Miehet on satiirinen ja kriittinen, yhtä aikaa hö yhenenkevyt ja terä ksenkova analyysi nykyajan Venä jä stä, uudesta markkinataloudellisesta maailmanjä rjestyksestä ja kadonneista perinteistä.Jerofejev ruotii venä lä isen miehen syvä llistä, pinnallista ja poliittista maailmaa armoa antamatta, mutta avoimen isä nmaallisesti kansaansa rakastaen. Ja taas kerran kaiken takaa lö ytyy - nainen. Ilman tä tä koko Venä jä romahtaisi, ainakin Jerofejevin mukaan. "Jerofejev on kirjoittanut rää vittö mä n nerokkaan kirjan. Rää vitö n siksi, että kuvien kaataja Jerofejev koettelee esseissää n moraalin rajoja. Nerokas siksi että Miehet on pirullisen hyvin kirjoitettu aikalaiskuvaus." - Irma Stenbä ck, Helsingin Sanomat ”Korkean ja matalan vä lillä vaivattomasti pompahteleva, ranskalaiseen nykykirjallisuuten erikoistunut tutkija on niin kulttuuri- ja itsetietoinen, että hä n pystyy kirjoittamaan ä lyllisesti sä kenö ivä n tekstin lä hes mistä tahansa." - Saara Kesä vuori, Aamulehti "Makoisia oivalluksia, jotka sopivat miehille myö s lä nnessä." - Martti Paananen, Apu "Teos maalaa rouhein vedoin kuvan venä lä isestä nykypä ivä stä. Kirja viihdyttää, vaikkei venä lä inen kulttuurielä mä olisikaan tuttua." - Jenni Toivoniemi, Anna "Terästettyä proosaa, satiiria ja ironisointia. Kantaaottavuudessaan Jerofejev on ajankohtaisesti huutava ääni, pamfletisti, hauska mutta tosissaan otettava." -Jorma Heinonen, KeskisuomalainenTekstinäyte Ilman tyyliä ei ole ihmistäkään. Tyylittö myys on kauhea venäläinen vitsaus. En tiedä, kuka keksi amerikkalaisen toisen maailmansodan aikaisen univormun, mutta se oli makea univormu. Se päällään jokainen sotilas näytti voittajalta. Kun he nousivat maihin Normandiassa, heitä oli miellyttävä katsoa. Katsottuaan uutiskatsausta sitä haluaisi olla itsekin amerikkalainen sotilas. Yksinkertainen pyö reä tyylikäs kypärä ja heilahteleva remmi, mukavat housut ja rempsakat taskut, takki, joka muistuttaa lö ysää puseroa, kaunis konepistooli, ja entä sitten maastokengät - mitkä maastokengät! Sellaisissa maastokengissä ei edes kuolema pelota. Siihen aikaan amerikkalaiset hakkasivat tyylissä kaikki, niin turhan koristeelliset englantilaiset kuin hienostelevat ranskalaisetkin, tai fasistit ylenpalttisen agressiivisissa univormuissaan ja meidän pikku sotilaamme mitaleissa koko rinnan leveydeltä. Amerikkalaiset olivat tyylikkäitä karjapaimeninakin, cowboyhuiveissaan ja lierihatuissaan, ja sotilaina he olivat lähes haute couturea. Amerikassa on monia asioita, joista en pidä, mutta tyyli on amerikkalaisilla miehillä verissä. Toisesta maailmansodasta on kulunut puoli vuosisataa, mutta meillä ei tyylin suhteen ole valtiollisesti muuttunut mikään. Katselet Tshetshenian uutiskatsausta ja ymmärrät: venäläiset eivät voineet voittaa siellä myö skään siksi, että he eivät näyttäneet vakuuttavilta. Tshetsheenit osaavat sitoa islamilaisen huivinsa otsalle oikein ja kantaa aseita kädessään kauniisti. Venäjän armeija taas on pelkkää tyylillistä väärinkäsitystä. Erityisesti komentajakunta. Paksumahaisia, kö mpelö itä. Jotenkin vinonaamaisia. Jos jollakulla on silmälasit, niin ehdottomasti ne ovat käsittämättö mät, rumat. Miliiseistä en edes sano mitään. Passimiliiseistä naama virneessä. Jumala merkitsee kelmin. Niistä voi vain piirtää karikatyyrejä.
