Teos kuvaa Suomen marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin yhteistä taivalta helmikuusta 1918 jatkosodan jälkeisiin vuosiin, jolloin he tasavallan presidenttinä ja puolustusministerinä johtivat Suomen sodasta rauhaan. Yhteistyö tuotti kauniita tuloksia kansakunnan tasolla ja keskinäinen luottamus kehittyi ystävyydeksi.Mannerheimin ja Waldenin tarina ei ole vain sotaa ja politiikkaa, vaan se paljastaa lisäksi vastuunkantajien suuren yksinäisyyden, jota lievitettiin säännöllisellä yhteydenpidolla, poikkeuksellisella huomaavaisuudella ja keskusteluilla muun muassa molempia kiinnostavista, kulinaarisista kysymyksistä.Mannerheimin ja Waldenin yhteistyö on osa laajempaa vuorovaikutusta: Svinhufvud, Ståhlberg, Paasikivi, Kallio oppivat sortovuosina luottamaan toisiinsa. Tanner ja Ryti liittyivät joukkoon myöhemmin. Miehet muodostivat lähtökohtaeroista huolimatta yhtenäisen ryhmän, joka vaikutti harvinaisen pitkäan itsenäisen maan kohtaloihin.Toimivat ihmissuhteet muodostavat tänä päivänäkin pienen maan tärkeän, kansallisen voimavaran. Kokemukset opettavat, että luottamuspääomalle löytyy käyttöä myös nykyisiä vaikeuksia ratkottaessa.Filosofian tohtori Keijo K. Kulha on tietokirjailija ja journalisti, joka on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja. Hän on toiminut Turun Sanomien päätoimittajana (1973-1982) ja Helsingin Sanomien päätoimittajana (1982-1997).
Teos kuvaa Suomen marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin yhteistä taivalta helmikuusta 1918 jatkosodan jälkeisiin vuosiin, jolloin he tasavallan presidenttinä ja puolustusministerinä johtivat Suomen sodasta rauhaan. Yhteistyö tuotti kauniita tuloksia kansakunnan tasolla ja keskinäinen luottamus kehittyi ystävyydeksi.Mannerheimin ja Waldenin tarina ei ole vain sotaa ja politiikkaa, vaan se paljastaa lisäksi vastuunkantajien suuren yksinäisyyden, jota lievitettiin säännöllisellä yhteydenpidolla, poikkeuksellisella huomaavaisuudella ja keskusteluilla muun muassa molempia kiinnostavista, kulinaarisista kysymyksistä.Mannerheimin ja Waldenin yhteistyö on osa laajempaa vuorovaikutusta: Svinhufvud, Ståhlberg, Paasikivi, Kallio oppivat sortovuosina luottamaan toisiinsa. Tanner ja Ryti liittyivät joukkoon myöhemmin. Miehet muodostivat lähtökohtaeroista huolimatta yhtenäisen ryhmän, joka vaikutti harvinaisen pitkäan itsenäisen maan kohtaloihin.Toimivat ihmissuhteet muodostavat tänä päivänäkin pienen maan tärkeän, kansallisen voimavaran. Kokemukset opettavat, että luottamuspääomalle löytyy käyttöä myös nykyisiä vaikeuksia ratkottaessa.Filosofian tohtori Keijo K. Kulha on tietokirjailija ja journalisti, joka on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja. Hän on toiminut Turun Sanomien päätoimittajana (1973-1982) ja Helsingin Sanomien päätoimittajana (1982-1997).
