Kaksitoista surullista, absurdia, ymmärtäväistä tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä; virtahevoista, norsuista ja musiikista. Mannerin novellikokoelma on kuin sävellys; se koostuu erillisistä tarinoista, mutta yhdessä ne muodostavat surumielisen ja kauniin kokonaisuuden.
