Piinallinen lähikuva venäläissukupolvien kuilusta. Viktor Jerofejevin isän, merkittävän neuvostodiplomaatin, ura katkesi kertaheitolla pojan julkaistua muiden moskovalaisten kirjailijoiden kanssa maanalaisen Metropol-almanakan. Pojalta vaadittiin julkista katumusta? muuten isä joutuisi kärsimään. Viktor oli taipuvainen, isä ei: ”Et tee sitä, riittää kun yksi perheestämme on tahriintunut tähän kaikkeen”. Isän ja pojan suhde vie Jerofejevin syvälle 30- ja 70-lukujen sukupolviin, ja hän repii ne paljaiksi. Hän kieputtaa oikullisia ja piinallisia kuvia, joissa vilahtelevat pelottavat ja pökkelömäiset puoluepamput, neuvostokulttuurin groteskit suuruudet ja 70-luvun kirjallisen undergroundin orgiat. Näin debiilinä stalinismia ja Stalinia itseään ei ole näytetty vielä koskaan. Koko neuvosto-Satyriconin taustalla oleilee paitsi kauhu ja mielettömyys myös väistämätön moraalinen valinta. Paljastusten virta valottaa ainutlaatuisesti myös nyky-Venäjän kipeimpiä kramppeja ja ristiriitoja. Viktor Jerofejev (s. 1947) on Venäjän tunnetuimpia ja kiistellyimpiä kirjailijoita. Esimerkiksi Putin-nuorten Yhdessäkulkijat-järjestö on polttanut hänen teoksiaan Moskovan kirjarovioilla. Prosaisti ja esseisti Jerofejev tunnetaan myös länsimaisen kirjallisuuden asiantuntijana ja Frankfurter Allgemeinen kolumnistina. Like on aiemmin julkaissut Jerofejevilta Miehet -nimisen satiirin venäläisestä miesluonnosta. Vihdoin tapoin isäni. Yksinäinen kultainen viisari Moskovan yliopiston tornin sinisessä kellotaulussa Lenin-vuorilla näytti -40 celsiusastetta. Autot eivät lähteneet käyntiin. Linnut pelkäsivät lentää. Kaupunki oli jähmettynyt kuin ihmisestä tehty aladobi. Katsoessani itseäni aamulla kylpyhuoneessa soikeasta peilistä huomasin, että kulmakarvani olivat harmaantuneet yhdessä yössä. Olin kohta kolmekymmentäkaksivuotias. Tämä oli kaikkein kylmin tammikuu elämässäni.” (Kääntäjä) Mallinen, Jukka
Piinallinen lähikuva venäläissukupolvien kuilusta. Viktor Jerofejevin isän, merkittävän neuvostodiplomaatin, ura katkesi kertaheitolla pojan julkaistua muiden moskovalaisten kirjailijoiden kanssa maanalaisen Metropol-almanakan. Pojalta vaadittiin julkista katumusta? muuten isä joutuisi kärsimään. Viktor oli taipuvainen, isä ei: ”Et tee sitä, riittää kun yksi perheestämme on tahriintunut tähän kaikkeen”. Isän ja pojan suhde vie Jerofejevin syvälle 30- ja 70-lukujen sukupolviin, ja hän repii ne paljaiksi. Hän kieputtaa oikullisia ja piinallisia kuvia, joissa vilahtelevat pelottavat ja pökkelömäiset puoluepamput, neuvostokulttuurin groteskit suuruudet ja 70-luvun kirjallisen undergroundin orgiat. Näin debiilinä stalinismia ja Stalinia itseään ei ole näytetty vielä koskaan. Koko neuvosto-Satyriconin taustalla oleilee paitsi kauhu ja mielettömyys myös väistämätön moraalinen valinta. Paljastusten virta valottaa ainutlaatuisesti myös nyky-Venäjän kipeimpiä kramppeja ja ristiriitoja. Viktor Jerofejev (s. 1947) on Venäjän tunnetuimpia ja kiistellyimpiä kirjailijoita. Esimerkiksi Putin-nuorten Yhdessäkulkijat-järjestö on polttanut hänen teoksiaan Moskovan kirjarovioilla. Prosaisti ja esseisti Jerofejev tunnetaan myös länsimaisen kirjallisuuden asiantuntijana ja Frankfurter Allgemeinen kolumnistina. Like on aiemmin julkaissut Jerofejevilta Miehet -nimisen satiirin venäläisestä miesluonnosta. Vihdoin tapoin isäni. Yksinäinen kultainen viisari Moskovan yliopiston tornin sinisessä kellotaulussa Lenin-vuorilla näytti -40 celsiusastetta. Autot eivät lähteneet käyntiin. Linnut pelkäsivät lentää. Kaupunki oli jähmettynyt kuin ihmisestä tehty aladobi. Katsoessani itseäni aamulla kylpyhuoneessa soikeasta peilistä huomasin, että kulmakarvani olivat harmaantuneet yhdessä yössä. Olin kohta kolmekymmentäkaksivuotias. Tämä oli kaikkein kylmin tammikuu elämässäni.” (Kääntäjä) Mallinen, Jukka
