Keväällä 1922 muutti ensimmäinen amerikansuomalaisten siirtolaisten ryhmä Astoriasta Yhdysvaltain länsirannikolta Neuvosto-Karjalaan Vienanmeren rannalle, pieneen Knäsön kalastajakylään. He olivat perustaneet hanketta varten kalastusosuuskunnan, panneet likoon koko omaisuutensa, jättäneet taakseen turvatun elämän ja lähteneet aloittamaan kaiken alusta uudessa ja tuntemattomassa paikassa. Suunnitelmissa oli uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous.
Pioneerien idealismi karisi varsin nopeasti ja suurin osa joutui palaamaan tyhjin taskuin takaisin jo vuoden kuluttua. Palaajat vaiennettiin ja leimattiin luopioiksi ja vastavallankumouksellisiksi. Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri jätti viruksen itämään ja mahdollisti Karjala-kuumeen nousun kymmenen vuotta myöhemmin.
Pieni joukko päätti vaikeuksista huolimatta jäädä uuteen kotimaahansa. Osa heistä menestyi, osa tuhoutui Stalinin vainoissa. Kirjoittajan isoisän isä oli yksi heistä, joka jäi.
