Vuonna 1839 Keuruun lukkari Matias Saxberg pahoinpiteli nuoren naisen kuoliaaksi, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänet itsensä murhattiin. Jälkimmäisestä väkivallanteosta kirjoitti päiväkirjaansa pitäjän apulaispapin 17-vuotias tytär Lydia Bergroth, myöhemmin Hällfors. Sittemmin hänen 1920-luvulla julkaistu muistelmateoksensa keskittyi kuvaamaan pikemminkin lukkarin rikosta kuin tämän murhaa. Miksi elämää paljon kokenut pappilan tytär muistelee surmatyötä, joka on tehty ennen hänen syntymäänsä? Hällforsin teos oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä naisten omaelämäkerroista. Se kuvaa herännäisyyden ja varhaisen fennomanian kietoutumista yhteen 1800-luvun puolivälin Keuruulla, jota tuolloin pidettiin ns. puhtaan suomalaisuuden tyyssijana. Lukkari kuvataan saidaksi, pitäjän köyhiä nöyryyttäväksi paholaismaiseksi mieheksi, joka kerskui kymmenillä aviottomilla lapsillaan. Näin lukkarin pahuus nostetaan fennomaanisivistyneistön hyvyyden vastakohdaksi.
Vuonna 1839 Keuruun lukkari Matias Saxberg pahoinpiteli nuoren naisen kuoliaaksi, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänet itsensä murhattiin. Jälkimmäisestä väkivallanteosta kirjoitti päiväkirjaansa pitäjän apulaispapin 17-vuotias tytär Lydia Bergroth, myöhemmin Hällfors. Sittemmin hänen 1920-luvulla julkaistu muistelmateoksensa keskittyi kuvaamaan pikemminkin lukkarin rikosta kuin tämän murhaa. Miksi elämää paljon kokenut pappilan tytär muistelee surmatyötä, joka on tehty ennen hänen syntymäänsä? Hällforsin teos oli yksi ensimmäisistä suomenkielisistä naisten omaelämäkerroista. Se kuvaa herännäisyyden ja varhaisen fennomanian kietoutumista yhteen 1800-luvun puolivälin Keuruulla, jota tuolloin pidettiin ns. puhtaan suomalaisuuden tyyssijana. Lukkari kuvataan saidaksi, pitäjän köyhiä nöyryyttäväksi paholaismaiseksi mieheksi, joka kerskui kymmenillä aviottomilla lapsillaan. Näin lukkarin pahuus nostetaan fennomaanisivistyneistön hyvyyden vastakohdaksi.
