• О компании
  • Контакты
  • +358 92727070
  • Bulevardi 7, FI-00120 Helsinki, Finland
  • Доставка по всему миру!
Корзина:
Suuruuden laskuoppi. Venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys (на финском языке).

Suuruuden laskuoppi. Venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys (на финском языке).

Язык
Издатель
Год выхода
Оформление
Количество страниц
456
ISBN
978-951-0-31431-9
 
 
Нет в нашем ассортименте.
Сообщить о поступлении Взять на заметку
Laaja katsaus venalaisen tietoyhteiskunnan kehitykseen. Mukana uusia tietoja vuoden 1991 vallankaappausyrityksesta, jonka kaatamisessa Helsingillakin oli roolinsa.

Suuruuden laskuoppi on laaja katsaus venalaisen tietoyhteiskunnan kehitykseen 1920-luvun huikeista keksinnoista aina viimeisimpiin rakenteilla oleviin optisiin tietokoneisiin.

Neuvostoliiton sotateollisuuden ymparille rakentunut elektroniikka- ja tietokoneteollisuus ja samalla maan IT-osaaminen romahti vuoden 1991 jalkeen. Vuosina 2000-2002 kannykoiden ja internet-yhteyksien maara lahti kuitenkin rajahdysmaiseen kasvuun. Mista nain nopeat muutokset johtuivat? Enta millaiseksi venalainen tietoyhteiskunta kehittyy tasta eteenpain?

Venajan IT-vallankumouksen tekevat omalaatuiseksi teknisen kehityksen yhteydet venalaisen yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintaan. Venalaiset tuntevat omakseen luovuuden ja innovatiivisuuden saksalaisen santillisyyden tai kiinalaisen kurinalaisuuden sijasta. Vain niiden ja vapauden kautta ajatellaan saavutettavan tasa-arvoisuus lannen kanssa.

Suuruuden laskuoppi sisaltaa monia suomalaisten kannalta mielenkiintoisia loytoja. Vuoden 1991 vallankaappausyrityksen aikana Jeltsinin ”kapinallisten” tarkein vayla lansimaailmaan oli vain harvojen tietama tietokoneyhteys Moskovan ja Helsingin valilla. Ketka linjan rakensivat ja kuinka sita kaytettiin muut kanavat haltuunsa ottanutta junttaa vastaan? Tiesitteko, etta Neuvostoliiton kybernetiikan perustaja oli suomalaissyntyinen amiraali?






Vesa Oittisen kirjoitus aiheesta Aleksanteri-listalle 10.2.2009


Jos olette hankkineet hyllyynne Ilmari Susiluodon venalaisen tietoyhteiskunnan historiaa esittelevan kirjan "Suuruuden laskuoppi" (Helsinki 2006), niin nyt kannattaa hankkia myos Petroskoissa ilmestyvan Carelia-lehden taman vuoden ensimmainen numero (1/09). Siihen naet sisaltyy lehden paatoimittaajn Robert Kolomaisen laatima seikkaperainen arvio Susiluodon kirjasta. Kolomaisella on vankka matemaattinen koulutus ja han tuntee Neuvostoliiton historian kuin omat taskunsa, joten arvio on hyvin asiantunteva; itse asiassa merkittavin ja painavin, mika Susiluodon kirjasta on ilmestynyt. Suomalainen paivalehtikritiikkihan ei nykyisin -- ikava kylla -- ole paljon muuta kuin tuuleen huiskaistuja subjektiivisia hutaisuja. Sen sijaan Venajalla ja siis myos Karjalassa jatkuu 1800-luvun "paksujen aikakauslehtien" (tolstyje zhurnaly) perinne kunnolla asiaan paneutuvine katsauksineen ja arviointeineen.

Kolomaisen arvio Susiluodosta on yleensa ottaen melko positiivinen, joskin han huomauttaa suomalaistutkijan epatarkkuuksista. Niinpa Susiluoto kayttaa "tietoyhteiskunnan" kasitetta eri merkityksissa eika useinkaan tasmenna kasitteistojaan riittavasti.

Kolomainen yhtyy siihen Susiluodon arvioon, etta "Neuvostoliiton tiede ja tekniikka olivat omalta osaltaan luoneet edellytykset nykyaikaisen jalkiteollisen tietoyhteiskunnan synnylle Venajalla". Mihin kaikki viime kadesa lassahti, oli neuvostoyhteiskunnan byrokraattinen ja salaileva luonne. Teknisen kehitystason periaatteessa jo sallimia mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti voitui eika haluttu realisoida. Kolomainen kertoo henkilokohtaisena muistelmanaan, miten hanen piti Progressin suomentajana vuonna 1973 anoa lupaa latinalaisella kirjaimistolla varustetun kirjoituskoneen hankkimiseen Suomesta; Karjalan sisaministeriolla ei ollut sellaisen paperin antamiseen valtuuksia, joten lupa piti hakea monen mutkan kautta Neuvostoliiton paatullihallinnosta Moskovasta. Taysin mahdoton on ajatus, etta tuontapaisessa systeemissa ihmisilla olisi voinut olla hallussaan kannykoita tai perati henkilokohtaisia tietokoneita, jotka juuri 70-luvulla alkoivat levita Lannessa, ensin tietysti pienessa piirissa.

Uusi informaatioteknologia olsii toisin sanoen voinut Neuvostoliitossa johtaa kansalaisyhteiskunnan elpymiseen ja jopa sosiaaliseen vallankumoukseen kommunikaation vapautumisen myota, ja sehan olisi horjuttanut liikaa kylman sodan supervallan rakenteita; taysin selvaa siis, etta "suslovit ja brezhnevit" eivat moiseen olisi voineet myontya.

Seurauksena olikin, etta huolimatta Neuvostoliiton teknologisen kehityksen tasolla saavuttamasta teoreettisesta pariteetista (tasavertaisuudesta) mahdollisuudet jaivat realisoimatta, ja Lansi ja etenkin USA ohittivat NL:n kirkkaasti jo 70-luvulla.

Kolomaisen mielesta Neuvostoliitossa tehtiin tuohon aikaan (1969) myos se strategisesti hyvin raskas virhepaatos, etta maan on tietokonekehittelyssaan vastedes jaljiteltava amerikkalaisia jarjestelmia. Tasta Kolomainen kiihtyy niin etta kutsuu sita "poyristyttavaksi linjanvedoksi". Neuvostopaattajilla "ei tunnu olleen tajuakaan innovatiivisuuden ratkaisevasta merkityksesta selviytymiselle senaikaisessa tulevaisuuden maailmassa. Jaljittely- ja kopiointilinja vei mahdollisuuden epasymmetrisiin vastauksiin ennakoimattomissa maailmanlaajuisissa kilpailu- ja uhkatilanteissa".

Mielenkiintoista myos, etta Kolomainen ei alkuunkaan jaa Susiluodon kielteista suhtautumista dialektiseen materialismiin. Kolomaisen mielesta diamat painvastoin on edustanut, "tosin vaihtelevalla menestyksella", systeemiajattelua marxismi-leninismin puitteissa ja "Lenin jos kuka" oli systeemiajattelija (Kolomainen viittaa tassa Leninin kaynnistamaan Venajan sahkoistamis- eli GOELRO-suunnitelmaan).

Kolomaisen pitkaan ja mielenkiintoiseen arvioon voitte tutustua ainakin niissa suurempien paikkakuntien kirjastoissa, jonne Carelia tulee. Mutta kehottaisin muutenkin tilaamaan Carelia-lehden. Silla tavalla tuette Karjalan tasavallan suomenkielista kulttuuria parhaalla mahdollisella tavalla.
EAN
9789510314319
Альтернативный ISBN
951-0-31431-5
Похожие товары
Выберите страну доставки издания: