Herman Gummerus (1877-1948) toimi Suomen asiainhoitajana Kiovassa 1918-1919 Ukrainan lyhyen itsenäisyyden ajan. Ukrainan murrosajoilta - Kuusi kuukautta lähetystön päällikkönä Kievissä julkaistiin ensimmäisen kerran 1931.
Gummerus toimi Suomen itsenäisyyttä ajavana aktivistina ja oli Venäjästä eroon halunneiden vähemmistökansojen yhteistoimintamies. Suomen itsenäistyttyä hän oli vt. lähetysneuvos Tukholmassa, mistä hänet määrättiin Kiovaan ja sieltä edelleen Roomaan.. Diplomaatin uran jälkeen Gummerus palasi 1926 opettajaksi ja tutkijaksi. Hän oli 1900-luvun alussa merkittävä antiikin Rooman talous- ja sosiaalihistorian tutkija. Sittemmin hän toimi Helsingin yliopistossa historian professorina.
”Me suomalaiset tulemme iloitsemaan Ukrainan kansan vapauspyrintöjen onnistumisesta, joka niin suuresti on oman maamme etujen mukaista. Kun Ukrainan vapauden hetki kerran koittaa, kun vieraiden muodostama Harkovin punainen hallitus saa väistyä kansan vapaan tahdon Dnieprin rannoille vanhaan pääkaupunkiin pystyttämän kansallisen hallituksen tieltä, silloin on osoittautuva todeksi, etteivät kuluneiden vuosien ponnistukset ystävällisen yhteisymmärryksen rakentamiseksi Suomen ja Bogdan Chmelnickin, Mazeppan ja Shevtshenkon maan välille ole menneet hukkaan.”
Herman Gummerus (1877-1948) toimi Suomen asiainhoitajana Kiovassa 1918-1919 Ukrainan lyhyen itsenäisyyden ajan. Ukrainan murrosajoilta - Kuusi kuukautta lähetystön päällikkönä Kievissä julkaistiin ensimmäisen kerran 1931.
Gummerus toimi Suomen itsenäisyyttä ajavana aktivistina ja oli Venäjästä eroon halunneiden vähemmistökansojen yhteistoimintamies. Suomen itsenäistyttyä hän oli vt. lähetysneuvos Tukholmassa, mistä hänet määrättiin Kiovaan ja sieltä edelleen Roomaan.. Diplomaatin uran jälkeen Gummerus palasi 1926 opettajaksi ja tutkijaksi. Hän oli 1900-luvun alussa merkittävä antiikin Rooman talous- ja sosiaalihistorian tutkija. Sittemmin hän toimi Helsingin yliopistossa historian professorina.
”Me suomalaiset tulemme iloitsemaan Ukrainan kansan vapauspyrintöjen onnistumisesta, joka niin suuresti on oman maamme etujen mukaista. Kun Ukrainan vapauden hetki kerran koittaa, kun vieraiden muodostama Harkovin punainen hallitus saa väistyä kansan vapaan tahdon Dnieprin rannoille vanhaan pääkaupunkiin pystyttämän kansallisen hallituksen tieltä, silloin on osoittautuva todeksi, etteivät kuluneiden vuosien ponnistukset ystävällisen yhteisymmärryksen rakentamiseksi Suomen ja Bogdan Chmelnickin, Mazeppan ja Shevtshenkon maan välille ole menneet hukkaan.”
