Medea and Her Children
Medea Georgievna Sinoply Mendez is an iconic figure in her Crimean village, the last remaining pure-blooded Greek in a family that has lived on that coast for centuries. Childless Medea is the touchstone of a large family, which gathers each spring and summer at her home. There are her nieces (sexy Nike and shy Masha), her nephew Georgii (who shares Medea’s devotion to the Crimea), and their friends. In this single summer, the languor of love will permeate the Crimean air, hearts will be broken, and old memories will float to consciousness, allowing us to experience not only the shifting currents of erotic attraction and competition, but also the dramatic saga of this family amid the forces of dislocation, war, and upheaval of twentieth-century Russian life.
Lyhyesti kirjasta: Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura.
Medeia Mendez on kuin Goyan maalauksen henkilö lesken mustissaan. Hän on Krimille asettuneen kreikkalaissukunsa keskushenkilö, suvun, joka on hajaantunut vähitellen ympäri Neuvostoliittoa, mutta kokoontuu uskollisesti kesäisin Medeian talolle Mustanmeren rannalle. Elämää nähnyt ja sitä ymmärtävä lapsettomaksi jäänyt Medeia seuraa sisarustensa lasten, heidän vaihtuvien puolisoidensa, rakastajiensa ja lastensa elämää vuosikymmenestä toiseen, läpi sotien, poliittisten mullistusten, yksityisten kriisien ja yhteiskunnallisten murrosten. Järkkymättömänä ja iättömänä hän vastaanottaa keväisin ja kesäisin jatkuvan vieraiden virran ja tarkkailee sukulaistensa rakkauksia ja romanttisia kiemuroita, pettymyksiä, intohimoja ja riitoja. Viisaan Medeian muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat komeasti Ulitskajan nyansoidussa, psykologisesti tarkkanäköisessä proosassa.
Lehtiartikkeli aiheesta:
Suomalaisille lukijoille avautuu tänä vuonna 2012 mahdollisuus tutustua laajalla rintamalla venäläiseen nykykirjallisuuteen. Vuosikausiin venäläistä kirjallisuutta ei ole suomennettu näin runsaasti ja monipuolisesti.
Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden dosentin Tomi Huttusen mukaan voidaan puhua venäläisen kirjallisuuden buumista, sillä suomalaisille esitellään monta kokonaan uutta tuttavuutta.
- Erityisen ilahduttavaa on, että Sergei Dovlatovin proosaa saadaan vihdoin suomeksi. Leningradista Tallinnan kautta New Yorkiin emigroituneen Dovlatovin fiktiiviset anekdootit ovat viime vuosikymmenten hilpeintä venäläistä kerrontaa, Huttunen sanoo.
Venäläinen tieteiskirjallisuus ja sen tulevaisuuden kauhukuvia esittelevien dystopioiden ja antiutopioiden suosio on ollut kovassa nousussa koko 2000-luvun. Keväällä ilmestyy suomeksi ensimmäinen osa Sergei Lukjanenkon bestseller-sarjasta Yöpartio. Myös teoksen elokuvaversio on kohonnut kansainväliseksi hitiksi.
Andrei Volosin Animaattori on fiktiivinen kertomus tsetseenitytön kasvusta terroristiksi. Tarina perustuu Moskovan vuoden 2002 teatterikaappaukseen. Eksodus on puolestaan Dj Stalingradin kuvaus 2000-luvun moskovalaisesta hc-punkskenestä.
Vuoden merkittävimpiä julkaisuja on Aleksandr Solzhenitsynin ”GULAG. Vankileirien saaristo”. Huttunen uskoo teoksen nostattavan jälleen keskustelua suomettuneisuudesta sekä kipeitä kysymyksiä käsittelevän kirjallisuuden merkityksestä.
Venäläisen kirjallisuuden lukemisen avuksi ilmestyi viime syksynä odotettu Venäläisen kirjallisuuden historia (toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma). Maaliskuussa julkaistaan puolestaan uusien suomennosten saatteeksi teos nimeltä Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri).
Tiedossa olevat vuoden 2012 suomennokset venäläisen kirjallisuuden teoksista:
* Ivan Barkov: Neidin leikkikalu. Venäläinen pornorunoteos 1700-luvulta. Savukeidas.
* Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Pitkään kaivattu suomennos, Sergei Dovlatovin (1941-1990) suvun tarina vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, maaliskuu.
* Sergei Dovlatov: Matkalaukku. Dovlatovin anekdooteista koostuva novellikokoelma. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, lokakuu.
* Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Neliosaisen bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Suom.
Arto Konttinen. Into, huhtikuu.
* Andrei Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia. Tuokiokuvia entisestä Neuvostoliitosta. WSOY.
* Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä. Lolitan sisarteoksena pidetty klassikko. Gummerus, tammikuu.
* Aleksandr Solzhenitsyn: GULAG. Vankileirien saaristo.
Silberfeldt, syyskuu.
* Dj Stalingrad: Eksodus. Omaelämäkerrallinen kuvaus 2000-luvun Venäjältä. Keskiössä moskovalainen hc-punkskene. Suom. Veli Itäläinen.
Into, huhtikuu.
* Mihail Shishkin: Sinun kirjeesi. Pariskunnan kirjeenvaihdosta kehittyy ajan ja todellisuuden ylittävä tarina. Suom. Vappu Orlov.
WSOY, elokuu.
* Lidia Tshukovskaja: Vajoaminen. Sisältää Anna Ahmatova -elämäkerturin pienoisromaanit Vajoaminen ja Sofia Petrovna. Suom.
Kirsti Era. Into, huhtikuu.
* Andrei Volos: Animaattori. Fiktiivinen kuvaus vuonna 2002 tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta. Suom. Anton Nikkilä.
Bazar, maaliskuu.
* Sergei Zavjalov: Joulupaasto. Kollaasirunoelma piiritetystä Leningradista. Poesia.
* Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala, huhtikuu.
Medeia Mendez on kuin Goyan maalauksen henkilo lesken mustissaan. Han on Krimille asettuneen kreikkalaissukunsa keskushenkilo, suvun, joka on hajaantunut vahitellen ympari Neuvostoliittoa, mutta kokoontuu uskollisesti kesaisin Medeian talolle Mustanmeren rannalle. Elamaa nahnyt ja sita ymmartava lapsettomaksi jaanyt Medeia seuraa sisarustensa lasten, heidan vaihtuvien puolisoidensa, rakastajiensa ja lastensa elamaa vuosikymmenesta toiseen, lapi sotien, poliittisten mullistusten, yksityisten kriisien ja yhteiskunnallisten murrosten. Jarkkymattomana ja iattomana han vastaanottaa kevaisin ja kesaisin jatkuvan vieraiden virran ja tarkkailee sukulaistensa rakkauksia ja romanttisia kiemuroita, pettymyksia, intohimoja ja riitoja. Viisaan Medeian muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venajan historia peilautuvat komeasti Ulitskajan nyansoidussa, psykologisesti tarkkanakoisessa proosassa.
Medeia Mendez on kuin Goyan maalauksen henkilo lesken mustissaan. Han on Krimille asettuneen kreikkalaissukunsa keskushenkilo, suvun, joka on hajaantunut vahitellen ympari Neuvostoliittoa, mutta kokoontuu uskollisesti kesaisin Medeian talolle Mustanmeren rannalle. Elamaa nahnyt ja sita ymmartava lapsettomaksi jaanyt Medeia seuraa sisarustensa lasten, heidan vaihtuvien puolisoidensa, rakastajiensa ja lastensa elamaa vuosikymmenesta toiseen, lapi sotien, poliittisten mullistusten, yksityisten kriisien ja yhteiskunnallisten murrosten. Jarkkymattomana ja iattomana han vastaanottaa kevaisin ja kesaisin jatkuvan vieraiden virran ja tarkkailee sukulaistensa rakkauksia ja romanttisia kiemuroita, pettymyksia, intohimoja ja riitoja. Viisaan Medeian muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venajan historia peilautuvat komeasti Ulitskajan nyansoidussa, psykologisesti tarkkanakoisessa proosassa.
