Keisarillinen hallitus alkoi suunnitella ja rakentaa pohjoiselle rannikolle ulottuvia rautateitä, koska rannikko oli yhdistettävä keskusalueeseen mahdollisimman tehokkaalla kulkuväylällä. Näissä suunnitelmissa oli myös Suomen rataverkkoa tarkoitus käyttää hyväksi.
Pohjolan asukkaat olisivat halunneet ratojen hyödyttävän elinkeinojaan, mutta valtiolle olivat tärkeimpiä strategiset tavoitteet eikä väestön omia toivomuksia huomioitu.
Tutkimuksessaan Juntunen osoittaa, ettei Venäjän vallankumous muuttanut päättäjien tavcitteita. Stalinin politiikka oli vain tsaristista politiikkaa tehokkaampaa. Voidaankin todeta Venäjän ja Neuvostoliiton luoneen 50 vuodessa Luoteis-Venäjälle infrastruktuurin, jonka pohjalta voitiin Pohjolaan rakentaa supervallan tehokkain sotateollinen kompleksi. Samalla laajat Luoteis-Venäjän alueet alistettiin tiukasti keskushallituksen alaisuuteen.
