Venäjän vallankumouksen ja rajantakaisten sotatapahtumien myötä juuri itsenäistyneeseen Suomeen tulvi pakolaisia. Tuhansittain "miltei kaikkien maiden kansalaisia" - kuten lehtikirjoituksissa sanottiin - vaelsi kotimaahansa paetessaan Suomen kautta. Matkalla oli niin lähetystöjen väkeä kuin sotavankeja tai sirkustaiteilijoita.
Lisäksi Suomeen tuli huomattava joukko varsinaisia Venäjän pakolaisia: venäläisiä ja heimopakolaisia - inkeriläisiä ja itäkarjalaisia. Vuonna 1922 heitä oli Suomessa yli 33 000. Tuhannet palasivat kotimaahansa eri puolille Eurooppaa, mutta vielä 1930-luvun puolimaissa maassamme oli yli 14 000 pakolaista vailla kansalaisoikeuksia.
Tämä tutkimus kuvaa hajanaisen Venäjän pakolaisten joukon vaiheita Suomessa. Miten itsenäisyytensä ensiaskelia ottava maa järjesti heidän huoltonsa ja koulutuksensa? Miten yhteisöstään ja kulttuuristaan irti repäistyt ihmiset selvisivät uudessa maassa? Millä he elättivät itsensä, mitä he harrastivat? Kestikö sopeutuminen pitkään, vai sopeutuivatko he koskaan?
Viskoi kuin Luoja kerjäläistä on löytöretki unohdettuun monikansalliseen ja -kulttuuriseen "toiseen Suomeen". Se on ensimmäinen kokonaiskuva Venäjän pakolaisista maassamme 1920 - 1930-luvulla.
Venäjän vallankumouksen ja rajantakaisten sotatapahtumien myötä juuri itsenäistyneeseen Suomeen tulvi pakolaisia. Tuhansittain "miltei kaikkien maiden kansalaisia" - kuten lehtikirjoituksissa sanottiin - vaelsi kotimaahansa paetessaan Suomen kautta. Matkalla oli niin lähetystöjen väkeä kuin sotavankeja tai sirkustaiteilijoita.
Lisäksi Suomeen tuli huomattava joukko varsinaisia Venäjän pakolaisia: venäläisiä ja heimopakolaisia - inkeriläisiä ja itäkarjalaisia. Vuonna 1922 heitä oli Suomessa yli 33 000. Tuhannet palasivat kotimaahansa eri puolille Eurooppaa, mutta vielä 1930-luvun puolimaissa maassamme oli yli 14 000 pakolaista vailla kansalaisoikeuksia.
Tämä tutkimus kuvaa hajanaisen Venäjän pakolaisten joukon vaiheita Suomessa. Miten itsenäisyytensä ensiaskelia ottava maa järjesti heidän huoltonsa ja koulutuksensa? Miten yhteisöstään ja kulttuuristaan irti repäistyt ihmiset selvisivät uudessa maassa? Millä he elättivät itsensä, mitä he harrastivat? Kestikö sopeutuminen pitkään, vai sopeutuivatko he koskaan?
Viskoi kuin Luoja kerjäläistä on löytöretki unohdettuun monikansalliseen ja -kulttuuriseen "toiseen Suomeen". Se on ensimmäinen kokonaiskuva Venäjän pakolaisista maassamme 1920 - 1930-luvulla.
Venajan vallankumouksen ja rajantakaisten sotatapahtumien myota juuri itsenaistyneeseen Suomeen tulvi pakolaisia. Tuhansittain "miltei kaikkien maiden kansalaisia" - kuten lehtikirjoituksissa sanottiin - vaelsi kotimaahansa paetessaan Suomen kautta. Matkalla oli niin lahetystojen vakea kuin sotavankeja tai sirkustaiteilijoita.
Lisaksi Suomeen tuli huomattava joukko varsinaisia Venajan pakolaisia: venalaisia ja heimopakolaisia - inkerilaisia ja itakarjalaisia. Vuonna 1922 heita oli Suomessa yli 33 000. Tuhannet palasivat kotimaahansa eri puolille Eurooppaa, mutta viela 1930-luvun puolimaissa maassamme oli yli 14 000 pakolaista vailla kansalaisoikeuksia.
Tama tutkimus kuvaa hajanaisen Venajan pakolaisten joukon vaiheita Suomessa. Miten itsenaisyytensa ensiaskelia ottava maa jarjesti heidan huoltonsa ja koulutuksensa? Miten yhteisostaan ja kulttuuristaan irti repaistyt ihmiset selvisivat uudessa maassa? Milla he elattivat itsensa, mita he harrastivat? Kestiko sopeutuminen pitkaan, vai sopeutuivatko he koskaan?
Viskoi kuin Luoja kerjalaista on loytoretki unohdettuun monikansalliseen ja -kulttuuriseen "toiseen Suomeen". Se on ensimmainen kokonaiskuva Venajan pakolaisista maassamme 1920 - 1930-luvulla.
Venajan vallankumouksen ja rajantakaisten sotatapahtumien myota juuri itsenaistyneeseen Suomeen tulvi pakolaisia. Tuhansittain "miltei kaikkien maiden kansalaisia" - kuten lehtikirjoituksissa sanottiin - vaelsi kotimaahansa paetessaan Suomen kautta. Matkalla oli niin lahetystojen vakea kuin sotavankeja tai sirkustaiteilijoita.
Lisaksi Suomeen tuli huomattava joukko varsinaisia Venajan pakolaisia: venalaisia ja heimopakolaisia - inkerilaisia ja itakarjalaisia. Vuonna 1922 heita oli Suomessa yli 33 000. Tuhannet palasivat kotimaahansa eri puolille Eurooppaa, mutta viela 1930-luvun puolimaissa maassamme oli yli 14 000 pakolaista vailla kansalaisoikeuksia.
Tama tutkimus kuvaa hajanaisen Venajan pakolaisten joukon vaiheita Suomessa. Miten itsenaisyytensa ensiaskelia ottava maa jarjesti heidan huoltonsa ja koulutuksensa? Miten yhteisostaan ja kulttuuristaan irti repaistyt ihmiset selvisivat uudessa maassa? Milla he elattivat itsensa, mita he harrastivat? Kestiko sopeutuminen pitkaan, vai sopeutuivatko he koskaan?
Viskoi kuin Luoja kerjalaista on loytoretki unohdettuun monikansalliseen ja -kulttuuriseen "toiseen Suomeen". Se on ensimmainen kokonaiskuva Venajan pakolaisista maassamme 1920 - 1930-luvulla.
