Omaelämäkerrallista proosaa kirjoittanut Sergei Dovlatov on eräs Venäjän kirjallisuuden erikoislaatuisimmista hahmoista. Nyky-Venäjällä Dovlatov on sukupolvensa luetuimpia kirjailijoita, vaikka eläessään hän sai kotimaassaan julki vain kaksi novellia. Kaikki Dovlatovin kaksitoista teosta ilmestyivät lännessä vuosina 1977-1990. Dovlatov itsekin emigroitui vuonna 1978 New Yorkiin, jossa eli kuolemaansa saakka.
Dovlatovin maastamuuttoon ei ollut syynä pelkkä halu luoda kirjallista uraa vapaammassa ympäristössä. Toimitettuaan tekstejään länteen ja levitettyään niitä kotikaupungissaan Leningradissa samizdatina hän oli ajautunut hankaluuksiin turvallisuusviranomaisten kanssa.
New Yorkissa Dovlatov saavutti nopeasti mainetta venäläisten emigranttien keskuudessa ja käännösten myötä englanninkielistenkin lukijoiden parissa. Neuvostoliiton hajottua hänen teoksensa kasvoivat tunnustetuiksi moderneiksi klassikoiksi myös Venäjällä.
Dovlatovin suosion salaisuutena on pidetty hänen kykyään yhdistää kepeä ja syvällinen. Dramaattisen elämän elänyt kirjailija inhosi yli kaiken draamallista paisuttelua ja kuvasi traagisetkin tapahtumat vähäeleisen ironisesti. Joseph Brodskyn mukaan Dovlatov olikin ennen kaikkea loistava tyylitaituri. Dovlatovin yksinkertaiset lauseet ja lakoninen huumori ovat pitkällisen hiomisen ja pelkistämisen tulosta.
"Häntä on helppo lukea. Hän ei ikään kuin vaadi itselleen huomiota, ei tyrkytä itseään lukijalle eikä tuputa ajatuksiaan tai havaintojaan ihmisluonnosta. - - Keskeisin tekijä on jokaisen demokraattisen yhteisön jäsenen tunnistama sävy: se kuuluu yksilölle, joka ei suostu ottamaan uhrin osaa ja joka on vapaa oman erityisyytensä pakkomielteestä. Tuo ihminen puhuu kuten vertainen vertaisille ja vertaisista: hän ei katso ihmisiä alhaalta ylös tai ylhäältä alas vaan ikään kuin sivusta."
(Joseph Brodsky, "O Serjoze Dovlatove", 1994.)
Dovlatovin teoksia on käännetty yli 25 kielelle, mutta ei aiemmin suomeksi. Ennakkotietona mainittakoon, että Idiootti julkaisee tänä vuonna toisenkin Dovlatovin keskeisistä teoksista: Meikäläiset ilmestyy syksyllä. Myös sen suomentaa Pauli Tapio.
Lehtiartikkeli aiheesta:
Suomalaisille lukijoille avautuu tänä vuonna 2012 mahdollisuus tutustua laajalla rintamalla venäläiseen nykykirjallisuuteen. Vuosikausiin venäläistä kirjallisuutta ei ole suomennettu näin runsaasti ja monipuolisesti.
Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden dosentin Tomi Huttusen mukaan voidaan puhua venäläisen kirjallisuuden buumista, sillä suomalaisille esitellään monta kokonaan uutta tuttavuutta.
- Erityisen ilahduttavaa on, että Sergei Dovlatovin proosaa saadaan vihdoin suomeksi. Leningradista Tallinnan kautta New Yorkiin emigroituneen Dovlatovin fiktiiviset anekdootit ovat viime vuosikymmenten hilpeintä venäläistä kerrontaa, Huttunen sanoo.
Venäläinen tieteiskirjallisuus ja sen tulevaisuuden kauhukuvia esittelevien dystopioiden ja antiutopioiden suosio on ollut kovassa nousussa koko 2000-luvun. Keväällä ilmestyy suomeksi ensimmäinen osa Sergei Lukjanenkon bestseller-sarjasta Yöpartio. Myös teoksen elokuvaversio on kohonnut kansainväliseksi hitiksi.
Andrei Volosin Animaattori on fiktiivinen kertomus tsetseenitytön kasvusta terroristiksi. Tarina perustuu Moskovan vuoden 2002 teatterikaappaukseen. Eksodus on puolestaan Dj Stalingradin kuvaus 2000-luvun moskovalaisesta hc-punkskenestä.
Vuoden merkittävimpiä julkaisuja on Aleksandr Solzhenitsynin "GULAG. Vankileirien saaristo". Huttunen uskoo teoksen nostattavan jälleen keskustelua suomettuneisuudesta sekä kipeitä kysymyksiä käsittelevän kirjallisuuden merkityksestä.
Venäläisen kirjallisuuden lukemisen avuksi ilmestyi viime syksynä odotettu Venäläisen kirjallisuuden historia (toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma). Maaliskuussa julkaistaan puolestaan uusien suomennosten saatteeksi teos nimeltä Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri).
Tiedossa olevat vuoden 2012 suomennokset venäläisen kirjallisuuden teoksista:
* Ivan Barkov: Neidin leikkikalu. Venäläinen pornorunoteos 1700-luvulta. Savukeidas.
* Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Pitkään kaivattu suomennos, Sergei Dovlatovin (1941-1990) suvun tarina vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, maaliskuu.
* Sergei Dovlatov: Matkalaukku. Dovlatovin anekdooteista koostuva novellikokoelma. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, lokakuu.
* Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Neliosaisen bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Suom.
Arto Konttinen. Into, huhtikuu.
* Andrei Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia. Tuokiokuvia entisestä Neuvostoliitosta. WSOY.
* Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä. Lolitan sisarteoksena pidetty klassikko. Gummerus, tammikuu.
* Aleksandr Solzhenitsyn: GULAG. Vankileirien saaristo.
Silberfeldt, syyskuu.
* Dj Stalingrad: Eksodus. Omaelämäkerrallinen kuvaus 2000-luvun Venäjältä. Keskiössä moskovalainen hc-punkskene. Suom. Veli Itäläinen.
Into, huhtikuu.
* Mihail Shishkin: Sinun kirjeesi. Pariskunnan kirjeenvaihdosta kehittyy ajan ja todellisuuden ylittävä tarina. Suom. Vappu Orlov.
WSOY, elokuu.
* Lidia Tshukovskaja: Vajoaminen. Sisältää Anna Ahmatova -elämäkerturin pienoisromaanit Vajoaminen ja Sofia Petrovna. Suom.
Kirsti Era. Into, huhtikuu.
* Andrei Volos: Animaattori. Fiktiivinen kuvaus vuonna 2002 tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta. Suom. Anton Nikkilä.
Bazar, maaliskuu.
* Sergei Zavjalov: Joulupaasto. Kollaasirunoelma piiritetystä Leningradista. Poesia.
* Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala, huhtikuu.
Второй том Собрания сочинений объединяет рассказы разных лет и прозаические миниатюры, широко известные как "Соло на ундервуде" и "Соло на IВМ".
Vtoroj tom Sobranija sochinenij obedinjaet rasskazy raznykh let i prozaicheskie miniatjury, shiroko izvestnye kak "Solo na undervude" i "Solo na IVM".
