Homo Imperii. The history of physical anropology in Russia.
Marina Mogilner's book takes a look at the unique material about esteblishment of «non-classical» science about the human being (its types, races, body constitution and shared peculiarities) in the second half of the 19th century and the first thrid of the 20th century. Activity of the Russian antropological society, the history of establishment of the corresponding professorial chairs in the universities, idealogical borrowings from the «colonial» antropology and geography, heated discussions about the ethnicity and «Russian» nature of Pushkin, etc. are analysed by the author on the background of discussions concerning ethnographical diversity and empire entirety, as well as about adaptational process of antropology to soviet conditions.
Homo imperii. Teos käsittelee Venäjän antropologian historiaa. Marina Mogilnerin teoksessa käsitellään ainutlaatuista materiaalia siitä, miten syntyi ”ei-klassinen” ihmistiede (ihmistyyppi, rodut, ruumiinrakenne, kollektiiviset ominaisuudet) 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kirjassa analysoidaan myös venäläisen antropologisen yhteisön aktiivisuutta, aiheeseen liittyvien professuurien perustamista yliopistoihin, ideologisia suunnitelmia ”koloniaalisesta” antropologiasta ja maantieteestä, innokkaita väittelyitä eri rotuihin kuuluvista ominaisuuksista, Puškinin ”venäläisestä” luonnosta ja niin edelleen – ja analyysin taustalla ovat väittelyt etnograafisesta monimuotoisuudesta ja kokonaisvaltaisesta imperiumista, ja lisäksi prosessi liittää antropologia neuvostoaikaisiin rajoituksiin.
В книге Марины Могильнер рассматривается уникальный материал о становлении "неклассической" науки о человеке (его типах, расах, телесном строении и коллективных особенностях) во второй половине XIX и первой трети XX столетия. Деятельность Русского антропологического общества, история основания соответствующих кафедр в университетах, идейные заимствования из "колониальной" антропологии и географии, горячие дискуссии о расовой принадлежности и "русской" природе Пушкина и т.д. анализируются автором на фоне споров об этнографическом разнообразии и целостности империи, а также в процессе адаптации антропологии к советским условиям.
V knige Mariny Mogilner rassmatrivaetsja unikalnyj material o stanovlenii "neklassicheskoj" nauki o cheloveke (ego tipakh, rasakh, telesnom stroenii i kollektivnykh osobennostjakh) vo vtoroj polovine XIX i pervoj treti XX stoletija. Dejatelnost Russkogo antropologicheskogo obschestva, istorija osnovanija sootvetstvujuschikh kafedr v universitetakh, idejnye zaimstvovanija iz "kolonialnoj" antropologii i geografii, gorjachie diskussii o rasovoj prinadlezhnosti i "russkoj" prirode Pushkina i t.d. analizirujutsja avtorom na fone sporov ob etnograficheskom raznoobrazii i tselostnosti imperii, a takzhe v protsesse adaptatsii antropologii k sovetskim uslovijam.