Vuonna 1894 suomalaiset olivat innoissaan uudesta hallitsijastaan, Nikolai II: sta. Aiemmat keisarit, Aleksanteri II ja Aleksanteri III, olivat olleet myös suosittuja mutta jääneet alamaisilleen etäisiksi. Nikolaita sen sijaan pidettiin länsimielisenä "kansan keisarina".
Viisi vuotta myöhemmin Nikolain nimestä oli tullut Suomessa kirosana. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov yritti venäläistää maan, mutta nostatti täällä vain kapinamieltä. Pian uskollisten alamaisten joukosta löytyi terroristeja, jotka surmasivat Bobrikovin lisäksi muitakin virkamiehiä. Keisarikin yritettiin murhata Viipurin saaristossa.
Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan historiateos kertoo jännittävästi ja mukaansatempaavasti ajasta, jolloin suomalaisten lähes sata vuotta kestänyt keisariuskollisuus loppui. Rinnalla kulkee lämpimästi kerrottu tarina ujosta ja kaikille ystävällisestä keisarista, hänen määrätietoisesta puolisostaan ja viiden lapsensa elämästä ja kuolemasta.
Oma perhe oli keisari Nikolaille tärkein asia maailmassa. Hän ei pyrkinyt korkeaan asemaansa vaan olisi tyytynyt vaatimattoman tilanomistajan elämään. Jouduttuaan Venäjän yksinvaltiaaksi isänsä kuoleman jälkeen hän itki katkerasti kohtaloaan. Keisariperheen yhteinen onnettomuus oli kruununperijä Aleksein verenvuototauti. Ainoa, joka pystyi lievittämään pojan tuskia, oli siperialainen munkki Grigori Rasputin, josta tuli keisarinnan sydänystävä mutta myös rappeutuvan keisarivallan vihattu symboli. Rasputin ennusti, että jos hänet murhataan, myös keisarillinen perhe tuhoutuu. Niin tapahtui.
Kirjan runsas ja monipuolinen kuvitus on osittain peräisin hovineito Anna Vyrubovan albumeista. Mukana on myös runsaasti ennen julkaisemattomia postikortteja sortokaudesta ja vallankumouksesta. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula ovat kirjoittaneet valtionpalkinnon saaneen teoksen Keisarit kesälomalla Suomessa (2002) sekä monia muita historiallisia tietokirjoja. Jorma Tuomi-Nikula on tietokirjailija ja toimittaja. Päivi Tuomi-Nikula on tietokirjailija, venäjän kielen opettaja ja kääntäjä.
Vuonna 1894 suomalaiset olivat innoissaan uudesta hallitsijastaan, Nikolai II: sta. Aiemmat keisarit, Aleksanteri II ja Aleksanteri III, olivat olleet myös suosittuja mutta jääneet alamaisilleen etäisiksi. Nikolaita sen sijaan pidettiin länsimielisenä "kansan keisarina".
Viisi vuotta myöhemmin Nikolain nimestä oli tullut Suomessa kirosana. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov yritti venäläistää maan, mutta nostatti täällä vain kapinamieltä. Pian uskollisten alamaisten joukosta löytyi terroristeja, jotka surmasivat Bobrikovin lisäksi muitakin virkamiehiä. Keisarikin yritettiin murhata Viipurin saaristossa.
Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan historiateos kertoo jännittävästi ja mukaansatempaavasti ajasta, jolloin suomalaisten lähes sata vuotta kestänyt keisariuskollisuus loppui. Rinnalla kulkee lämpimästi kerrottu tarina ujosta ja kaikille ystävällisestä keisarista, hänen määrätietoisesta puolisostaan ja viiden lapsensa elämästä ja kuolemasta.
Oma perhe oli keisari Nikolaille tärkein asia maailmassa. Hän ei pyrkinyt korkeaan asemaansa vaan olisi tyytynyt vaatimattoman tilanomistajan elämään. Jouduttuaan Venäjän yksinvaltiaaksi isänsä kuoleman jälkeen hän itki katkerasti kohtaloaan. Keisariperheen yhteinen onnettomuus oli kruununperijä Aleksein verenvuototauti. Ainoa, joka pystyi lievittämään pojan tuskia, oli siperialainen munkki Grigori Rasputin, josta tuli keisarinnan sydänystävä mutta myös rappeutuvan keisarivallan vihattu symboli. Rasputin ennusti, että jos hänet murhataan, myös keisarillinen perhe tuhoutuu. Niin tapahtui.
Kirjan runsas ja monipuolinen kuvitus on osittain peräisin hovineito Anna Vyrubovan albumeista. Mukana on myös runsaasti ennen julkaisemattomia postikortteja sortokaudesta ja vallankumouksesta. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula ovat kirjoittaneet valtionpalkinnon saaneen teoksen Keisarit kesälomalla Suomessa (2002) sekä monia muita historiallisia tietokirjoja. Jorma Tuomi-Nikula on tietokirjailija ja toimittaja. Päivi Tuomi-Nikula on tietokirjailija, venäjän kielen opettaja ja kääntäjä.
Vuonna 1894 suomalaiset olivat innoissaan uudesta
hallitsijastaan, Nikolai II: sta. Aiemmat keisarit, Aleksanteri
II ja Aleksanteri III, olivat olleet myos suosittuja
mutta jaaneet alamaisilleen etaisiksi. Nikolaita sen
sijaan pidettiin lansimielisena ”kansan keisarina”.
Viisi vuotta myohemmin Nikolain nimesta oli
tullut Suomessa kirosana. Kenraalikuvernoori Nikolai
Bobrikov yritti venalaistaa maan, mutta nostatti taalla
vain kapinamielta. Pian uskollisten alamaisten joukosta
loytyi terroristeja, jotka surmasivat Bobrikovin lisaksi
muitakin virkamiehia. Keisarikin yritettiin murhata
Viipurin saaristossa.
Jorma ja Paivi Tuomi-Nikulan historiateos kertoo
jannittavasti ja mukaansatempaavasti ajasta, jolloin suomalaisten
lahes sata vuotta kestanyt keisariuskollisuus
loppui. Rinnalla kulkee lampimasti kerrottu tarina
ujosta ja kaikille ystavallisesta keisarista, hanen maaratietoisesta
puolisostaan ja viiden lapsensa elamasta ja
kuolemasta.
Oma perhe oli keisari Nikolaille tarkein asia
maailmassa. Han ei pyrkinyt korkeaan asemaansa vaan
olisi tyytynyt vaatimattoman tilanomistajan elamaan.
Jouduttuaan Venajan yksinvaltiaaksi isansa kuoleman
jalkeen han itki katkerasti kohtaloaan. Keisariperheen
yhteinen onnettomuus oli kruununperija Aleksein
verenvuototauti. Ainoa, joka pystyi lievittamaan pojan
tuskia, oli siperialainen munkki Grigori Rasputin,
josta tuli keisarinnan sydanystava mutta myos rappeutuvan
keisarivallan vihattu symboli. Rasputin ennusti,
etta jos hanet murhataan, myos keisarillinen perhe
tuhoutuu. Niin tapahtui.
Kirjan runsas ja monipuolinen kuvitus on osittain
peraisin hovineito Anna Vyrubovan albumeista.
Mukana on myos runsaasti ennen julkaisemattomia
postikortteja sortokaudesta ja vallankumouksesta.
Jorma ja Paivi Tuomi-Nikula ovat kirjoittaneet valtionpalkinnon
saaneen teoksen Keisarit kesalomalla
Suomessa (2002) seka monia muita historiallisia tietokirjoja.
Jorma Tuomi-Nikula on tietokirjailija ja toimittaja.
Paivi Tuomi-Nikula on tietokirjailija, venajan
kielen opettaja ja kaantaja.
Vuonna 1894 suomalaiset olivat innoissaan uudesta
hallitsijastaan, Nikolai II: sta. Aiemmat keisarit, Aleksanteri
II ja Aleksanteri III, olivat olleet myos suosittuja
mutta jaaneet alamaisilleen etaisiksi. Nikolaita sen
sijaan pidettiin lansimielisena ”kansan keisarina”.
Viisi vuotta myohemmin Nikolain nimesta oli
tullut Suomessa kirosana. Kenraalikuvernoori Nikolai
Bobrikov yritti venalaistaa maan, mutta nostatti taalla
vain kapinamielta. Pian uskollisten alamaisten joukosta
loytyi terroristeja, jotka surmasivat Bobrikovin lisaksi
muitakin virkamiehia. Keisarikin yritettiin murhata
Viipurin saaristossa.
Jorma ja Paivi Tuomi-Nikulan historiateos kertoo
jannittavasti ja mukaansatempaavasti ajasta, jolloin suomalaisten
lahes sata vuotta kestanyt keisariuskollisuus
loppui. Rinnalla kulkee lampimasti kerrottu tarina
ujosta ja kaikille ystavallisesta keisarista, hanen maaratietoisesta
puolisostaan ja viiden lapsensa elamasta ja
kuolemasta.
Oma perhe oli keisari Nikolaille tarkein asia
maailmassa. Han ei pyrkinyt korkeaan asemaansa vaan
olisi tyytynyt vaatimattoman tilanomistajan elamaan.
Jouduttuaan Venajan yksinvaltiaaksi isansa kuoleman
jalkeen han itki katkerasti kohtaloaan. Keisariperheen
yhteinen onnettomuus oli kruununperija Aleksein
verenvuototauti. Ainoa, joka pystyi lievittamaan pojan
tuskia, oli siperialainen munkki Grigori Rasputin,
josta tuli keisarinnan sydanystava mutta myos rappeutuvan
keisarivallan vihattu symboli. Rasputin ennusti,
etta jos hanet murhataan, myos keisarillinen perhe
tuhoutuu. Niin tapahtui.
Kirjan runsas ja monipuolinen kuvitus on osittain
peraisin hovineito Anna Vyrubovan albumeista.
Mukana on myos runsaasti ennen julkaisemattomia
postikortteja sortokaudesta ja vallankumouksesta.
Jorma ja Paivi Tuomi-Nikula ovat kirjoittaneet valtionpalkinnon
saaneen teoksen Keisarit kesalomalla
Suomessa (2002) seka monia muita historiallisia tietokirjoja.
Jorma Tuomi-Nikula on tietokirjailija ja toimittaja.
Paivi Tuomi-Nikula on tietokirjailija, venajan
kielen opettaja ja kaantaja.
