Stalinin hirmuhallintoa on kutsuttu joskus toiseksi holokaustiksi, ja sen vankileirien saaristoon hukkui jopa miljoonia ihmisiä. Aleksander Solzenitsynin, Eugenia Ginzburgin ja muiden kirjailijoiden leirikuvausten ansiosta vanki- ja työleirien kauheudet ovat tulleet tutuiksi koko maailmalle. Stephen F. Cohenin Gulagista selvinneet ei kuitenkaan ole Gulagin historia vaan sieltä hengissä selvinneiden historia. Stalin kuoli 5.3.1953, minkä jälkeen suurin osa leireistä purettiin ja vangit alkoivat vähitellen palata neuvostoyhteiskuntaan. Heidän maineensa palautuminen oli kuitenkin kiinni kulloisenkin hallinnon harjoittamasta sisäpolitiikasta ja oikuista. Stalinia seuranneen Nikita Hrustsovin aikana uhrit tai heidän lapsensa hyväksyttiin, mutta Stalinia ihailleen Breznevin aikana heitä alettiin taas lakaista maton alle ja jopa vainota. Monille ainoaksi vaihtoehdoksi normaalielämään tulikin paradoksaalisesti liittyä kommunistipuolueeseen. Sama meno on jatkunut Venäjälläkin, missä etenkin Putinin suhtautuminen maan leirimenneisyyteen ja siitä muistuttaviin ihmisiin on ollut vähättelevä.Kirjan kirjoittaja on käynyt Neuvostoliitossa ja Venäjällä jo 60-luvulta alkaen ja tuntee useita "zekejä" eli leirivankeja ja heidän jälkeläisiään. Henkilökohtainen ote ja kirjan runsas kuvitus tuovat tämän salatun tragedian todella lähelle lukijaa.
Kääntäjä: Petri Stenman
Stalinin hirmuhallintoa on kutsuttu joskus toiseksi holokaustiksi, ja sen vankileirien saaristoon hukkui jopa miljoonia ihmisiä. Aleksander Solzenitsynin, Eugenia Ginzburgin ja muiden kirjailijoiden leirikuvausten ansiosta vanki- ja työleirien kauheudet ovat tulleet tutuiksi koko maailmalle. Stephen F. Cohenin Gulagista selvinneet ei kuitenkaan ole Gulagin historia vaan sieltä hengissä selvinneiden historia. Stalin kuoli 5.3.1953, minkä jälkeen suurin osa leireistä purettiin ja vangit alkoivat vähitellen palata neuvostoyhteiskuntaan. Heidän maineensa palautuminen oli kuitenkin kiinni kulloisenkin hallinnon harjoittamasta sisäpolitiikasta ja oikuista. Stalinia seuranneen Nikita Hrustsovin aikana uhrit tai heidän lapsensa hyväksyttiin, mutta Stalinia ihailleen Breznevin aikana heitä alettiin taas lakaista maton alle ja jopa vainota. Monille ainoaksi vaihtoehdoksi normaalielämään tulikin paradoksaalisesti liittyä kommunistipuolueeseen. Sama meno on jatkunut Venäjälläkin, missä etenkin Putinin suhtautuminen maan leirimenneisyyteen ja siitä muistuttaviin ihmisiin on ollut vähättelevä.Kirjan kirjoittaja on käynyt Neuvostoliitossa ja Venäjällä jo 60-luvulta alkaen ja tuntee useita "zekejä" eli leirivankeja ja heidän jälkeläisiään. Henkilökohtainen ote ja kirjan runsas kuvitus tuovat tämän salatun tragedian todella lähelle lukijaa.
Kääntäjä: Petri Stenman
