Harkovan faabelit sisaltavat Venajan ensimmaisen filosofin, ukrainalaisen Grigori Skovorodan (1722-1794), maailmankatsomuksen pahkinankuoressa. Filosofisina pienoisesseina ne poikkeavat olennaisesti Aisopoksen, La Fontainen ja Krylovin faabeleista.
Skovorodan elaintarinoissa itse tarina on vain johdanto, ja laajahko filosofinen selitys muodostaa faabelin varsinaisen sisallon.
Luontumus on Harkovan faabeleiden johtoteema. ”Siita on paastava perille, mita luonnon mukaan elaminen merkitsee. Se ei merkitse meidan lihallisten jasentemme ja halujemme lakia vaan autuasta luontoa, jota jumaluusoppineet kutsuvat kolmiyhteiseksi, joka maaraa ikuisiksi ajoiksi jokaiselle olennolle sille kuuluvan osan ja luontumuksen… Ei ole suurempaa tuskaa kuin karsia mielessaan, ja mieli karsii, kun silla ei ole sille ominaista, sille luontaista tyota ja toimintaa.”
Nain Skovoroda kirjoittaa faabelissa "Mehilainen ja Herhilainen".
(suom. Mari Miettinen)
Harkovan faabelit sisältävät Venäjän ensimmäisen filosofin, ukrainalaisen Grigori Skovorodan (1722–1794), maailmankatsomuksen pähkinänkuoressa. Filosofisina pienoisesseinä ne poikkeavat olennaisesti Aisopoksen, La Fontainen ja Krylovin faabeleista.
Skovorodan eläintarinoissa itse tarina on vain johdanto, ja laajahko filosofinen selitys muodostaa faabelin varsinaisen sisällön.
Luontumus on Harkovan faabeleiden johtoteema. ”Siitä on päästävä perille, mitä luonnon mukaan eläminen merkitsee. Se ei merkitse meidän lihallisten jäsentemme ja halujemme lakia vaan autuasta luontoa, jota jumaluusoppineet kutsuvat kolmiyhteiseksi, joka määrää ikuisiksi ajoiksi jokaiselle olennolle sille kuuluvan osan ja luontumuksen… Ei ole suurempaa tuskaa kuin kärsiä mielessään, ja mieli kärsii, kun sillä ei ole sille ominaista, sille luontaista työtä ja toimintaa.”
Näin Skovoroda kirjoittaa faabelissa "Mehiläinen ja Herhiläinen".
(suom. Mari Miettinen)
Harkovan faabelit sisältävät Venäjän ensimmäisen filosofin, ukrainalaisen Grigori Skovorodan (1722–1794), maailmankatsomuksen pähkinänkuoressa. Filosofisina pienoisesseinä ne poikkeavat olennaisesti Aisopoksen, La Fontainen ja Krylovin faabeleista.
Skovorodan eläintarinoissa itse tarina on vain johdanto, ja laajahko filosofinen selitys muodostaa faabelin varsinaisen sisällön.
Luontumus on Harkovan faabeleiden johtoteema. ”Siitä on päästävä perille, mitä luonnon mukaan eläminen merkitsee. Se ei merkitse meidän lihallisten jäsentemme ja halujemme lakia vaan autuasta luontoa, jota jumaluusoppineet kutsuvat kolmiyhteiseksi, joka määrää ikuisiksi ajoiksi jokaiselle olennolle sille kuuluvan osan ja luontumuksen… Ei ole suurempaa tuskaa kuin kärsiä mielessään, ja mieli kärsii, kun sillä ei ole sille ominaista, sille luontaista työtä ja toimintaa.”
Näin Skovoroda kirjoittaa faabelissa "Mehiläinen ja Herhiläinen".
(suom. Mari Miettinen)
Harkovan faabelit sisaltavat Venajan ensimmaisen filosofin, ukrainalaisen Grigori Skovorodan (1722-1794), maailmankatsomuksen pahkinankuoressa. Filosofisina pienoisesseina ne poikkeavat olennaisesti Aisopoksen, La Fontainen ja Krylovin faabeleista.
Skovorodan elaintarinoissa itse tarina on vain johdanto, ja laajahko filosofinen selitys muodostaa faabelin varsinaisen sisallon.
Luontumus on Harkovan faabeleiden johtoteema. ”Siita on paastava perille, mita luonnon mukaan elaminen merkitsee. Se ei merkitse meidan lihallisten jasentemme ja halujemme lakia vaan autuasta luontoa, jota jumaluusoppineet kutsuvat kolmiyhteiseksi, joka maaraa ikuisiksi ajoiksi jokaiselle olennolle sille kuuluvan osan ja luontumuksen… Ei ole suurempaa tuskaa kuin karsia mielessaan, ja mieli karsii, kun silla ei ole sille ominaista, sille luontaista tyota ja toimintaa.”
Nain Skovoroda kirjoittaa faabelissa "Mehilainen ja Herhilainen".
(suom. Mari Miettinen)
