Издание представляет собой комплект из двух книг, посвященный творчеству и жизни известного композитора Сибелиуса. Вторая книга представляет собой примеры симфоний музыканта.
Композитор и музыковед Лео Нормет (Leo Normet, 1922-1995) выделяется на фоне эстонской музыкальной культуры второй половины ХХ столетия как крупная фигура и яркая личность. В 1950 г. он окончил Таллиннскую консерваторию по классу композиции под руководством воспитанника Петербургской консерватории Хейно Эллера (Heino Eller, 1887-1970).
Студенты Таллиннской консерватории, где Нормет преподавал с 1954 г. до своей кончины, помнят его как эрудированного и талантливого педагога. Эстонские радиослушатели помнят его как автора передач, посвященных самым разным музыкальным культурам мира. Широкой известностью среди таллиннских музыкантов пользовалась личная библиотека Лео Нормета, в которой имелось много такого, чем не располагали государственные библиотеки Эстонии. В основном это были труды западных авторов о музыке ХХ в. и партитуры музыкальных произведений того же периода, многие из которых официальной идеологией определялись как формалистические и, следовательно, чуждые советскому слушателю.
В середине ХХ в. ни один из эстонских композиторов еще не достиг всемирного признания своего творчества в той степени, в какой это удалось Сибелиусу - сейчас такой статус со всей очевидностью приобрело творчество Арво Пярта и, возможно, Эдуарда Тубина (Eduard Tubin, 1905-1982).
Свой обширный труд, посвященный симфониям Сибелиуса, Нормет писал в 1963-1968 гг. и успешно защитил эту монографию при Московской консерватории под руководством профессора, доктора искусствоведения Бориса Ярустовского.
Безусловно, что за 40 лет, прошедших после завершения Лео Норметом работы о симфониях Сибелиуса, в музыковедческой литературе накопилось много нового материала на ту же тему, принимать который в расчет исследователь уже не смог. Смеем полагать, однако, что емкий и основательный труд Нормета привлечет внимание тех, кто интересуется симфоническим наследием Сибелиуса и европейской музыкой эпохи модерн в целом.
The edition represents the set of two books devoted to creativity and life of the famous composer Jean Sibelius. The second book represents examples of symphonies of the composer.
The composer and the musicologist Leo Normet (1922-1995) is a large figure and an outstanding personality in the Estonian musical culture of the second half of the XX century.
In 1950 he graduated from the Tallinn conservatory from a composition class under the leadership of the pupil of the St. Petersburg conservatory Heino Eller (1887-1970).
Students of the Tallinn conservatory, where Normet taught since 1954 until his death, remember him as erudite and talented teacher. The Estonian radio listeners remember him as author of the programs devoted to the most different musical cultures of the world.
Among the Tallinn musicians the private library of Leo Normet which was more popular, than the state libraries of Estonia. Generally, it had works of the western authors about music of the 20th century and scores of musical pieces of the same period, many of which were defined by official ideology as formalistic and, therefore, alien to the Soviet listener.
In the middle of the 20th century none of the Estonian composers reached the world recognition of their creativity in that degree in what Jean Sibelius managed it - now such status with all evidence was received by Arvo Pärt's work and, perhaps, Eduard Tubin (Eduard Tubin, 1905-1982).
The extensive work devoted to Sibelius's symphonies of which Normet wrote in 1963-1968 and successfully protected this monograph at the Moscow conservatory under the guidance of professor, the doctor of art criticism Boris Yarustovsky.
It is unconditional that in 40 years which passed after completion of work by Leo Normet about Sibelius's symphonies in musicological literature a lot of new material on the same subject which the researcher could not accept in calculation any more collected. We dare to believe, however, that capacious and thorough work of Normet will draw attention of those who are interested in symphonic heritage of Sibelius and the European music of an era a modernist style in general.
Lyhyt esittely
Leo Normet (1922-1995) - virolainen säveltäjä, musiikintutkija ja musiikkipedagogi. Normet väitteli tohtoriksi Sibeliuksen sinfonioista Moskovassa 1969. Julkaisun 1. osa on Normetin väitöskirja, 2. osa - nuottiesimerkit. Teos on yksi harvoista venäjänkielisistä Sibelius-aiheisista tutkimuksista.
Esittely
Julkaisu on kokoelma kahdesta kirjasta, joka on omistettu tunnetun säveltäjän Sibeliuksen elämälle ja tuotannolle. Toisessa kirjassa on esimerkkejä säveltäjän sinfonioista.
Säveltäjä ja musiikintutkija Leo Normet (1922-1995), erottuu virolaisen musiikkikulttuurin jälkipuoliskolla merkittävänä hahmona ja valoisalla persoonallisuudella. Vuonna 1950 hän oli valmistunut Tallinnan konservatoriosta säveltämisen linjalta. Hänen ohjaajana oli ollut Pietarin konservatorion kasvatti Heino Eller (1887-1970).
Tallinnan konservatorion opiskelijat, jossa Normet oli opettanut vuodesta 1954 aina hänen kuolemansa asti, muistavat hänet laajatietoisena ja lahjakkaana pedagogina. Virolaiset radiokuuntelijat muistavat hänet radio-ohjelmien tekijänä, jotka omistettiin maailman erilaisille musiikkikulttuureille.
Suuren suosion tallinalaisten muusikoiden kesken oli saavuttanut Leo Normetin henkilökohtainen kirjasto, jossa oli paljon aineistoa, mitä ei ollut Viron valtiolliset kirjastot. Suurimmaksi osaksi nämä olivat länsikirjoittajien työt 1900-luvun musiikista ja saman aikaperiodin musiikkiteosten partituurit, joista monet olivat luokiteltu virallisella ideologialla formalistiseksi, siis vieraaksi Neuvostoliiton kuuntelijoille.
1900-luvun keskivaiheella yksikään virolaisista säveltäjistä ei ole saavuttanut maailmanlaajuista tunnustusta siinä määrin, jossa on onnistunut saavuttamaan sen Sibelius - parastaikaa saman statuksen selvästi on saanut Arvo Pärtin tuotanto ja ehkä myös Eduard Tubinin tuotanto. (1905-1982).
Oman laajan työn, joka on omistettu Sibeliuksen sinfonioille, Normet oli kirjoittanut vuosina 1963-1968 ja menestyksekkäästi esittänyt oman monografian Moskovan konservatoriolla, jossa hänen ohjaajana oli ollut taidehistorian professori ja tohtori Boris Jarustovskin.
Sanomattakin selvä, että 40 vuotta sen jälkeen kun Leo Normet oli päättänyt työnsä Sibeliuksen sinfonioista, musiikkitieteellisessä kirjallisuudessa kasautui paljon uutta materiaalia samasta aiheesta, jota tutkija ei ole voinut ottaa huomioon. Voimme luulla, kuitenkin, että Normetin perusteellinen työ herättää mielenkiinnon ihmisissä, jotka ovat kiinnostuneita Sibeliuksen sinfoniaperinnöstä ja yleisesti modernin aikakauden eurooppalaisesta musiikista.
Izdanie predstavljaet soboj komplekt iz dvukh knig, posvjaschennyj tvorchestvu i zhizni izvestnogo kompozitora Sibeliusa. Vtoraja kniga predstavljaet soboj primery simfonij muzykanta.
Kompozitor i muzykoved Leo Normet (Leo Normet, 1922-1995) vydeljaetsja na fone estonskoj muzykalnoj kultury vtoroj poloviny KHKh stoletija kak krupnaja figura i jarkaja lichnost. V 1950 g. on okonchil Tallinnskuju konservatoriju po klassu kompozitsii pod rukovodstvom vospitannika Peterburgskoj konservatorii Khejno Ellera (Heino Eller, 1887-1970).
Studenty Tallinnskoj konservatorii, gde Normet prepodaval s 1954 g. do svoej konchiny, pomnjat ego kak erudirovannogo i talantlivogo pedagoga. Estonskie radioslushateli pomnjat ego kak avtora peredach, posvjaschennykh samym raznym muzykalnym kulturam mira. Shirokoj izvestnostju sredi tallinnskikh muzykantov polzovalas lichnaja biblioteka Leo Normeta, v kotoroj imelos mnogo takogo, chem ne raspolagali gosudarstvennye biblioteki Estonii. V osnovnom eto byli trudy zapadnykh avtorov o muzyke KHKh v. i partitury muzykalnykh proizvedenij togo zhe perioda, mnogie iz kotorykh ofitsialnoj ideologiej opredeljalis kak formalisticheskie i, sledovatelno, chuzhdye sovetskomu slushatelju.
V seredine KHKh v. ni odin iz estonskikh kompozitorov esche ne dostig vsemirnogo priznanija svoego tvorchestva v toj stepeni, v kakoj eto udalos Sibeliusu - sejchas takoj status so vsej ochevidnostju priobrelo tvorchestvo Arvo Pjarta i, vozmozhno, Eduarda Tubina (Eduard Tubin, 1905-1982).
Svoj obshirnyj trud, posvjaschennyj simfonijam Sibeliusa, Normet pisal v 1963-1968 gg. i uspeshno zaschitil etu monografiju pri Moskovskoj konservatorii pod rukovodstvom professora, doktora iskusstvovedenija Borisa Jarustovskogo.
Bezuslovno, chto za 40 let, proshedshikh posle zavershenija Leo Normetom raboty o simfonijakh Sibeliusa, v muzykovedcheskoj literature nakopilos mnogo novogo materiala na tu zhe temu, prinimat kotoryj v raschet issledovatel uzhe ne smog. Smeem polagat, odnako, chto emkij i osnovatelnyj trud Normeta privlechet vnimanie tekh, kto interesuetsja simfonicheskim naslediem Sibeliusa i evropejskoj muzykoj epokhi modern v tselom.
