Suomen tunnetuimman saamelaistaiteilijan Nils-Aslak Valkeapään (19432001) elämäntyötä ensimmäistä kertaa laajasti käsittelevä teos. Teos tarjoaa lukijalle aikamatkan vanhasta kota-Lapista saamelaisen kulttuurin renessanssin kautta modernin saamelaistaiteen syntyhetkiin. Kokoelmassa Valkeapäätä tarkastellaan yhteyskunnallisena vaikuttajana, tekstitaiturina, monialaisena taiteentekijänä sekä yhteistyökumppanina. Kuvituksena on harvinaisia otoksia taiteilijan elämän varrelta.Mukana on niin tieteellisiä näkökulmia kuin henkilökohtaisia muistelmia. Yksittäisiä artikkeleita taustoittaa laaja johdanto, jossa kuvataan taiteilijan elämänkaaren tärkeimmät käännekohdat sekä hänen tuotantonsa kaikkia osa-alueita. Teoksen päättää japanilainen ketjuruno, jonka kirjoittamiseen Valkeapää osallistui. Tämän runon lausuminen oli hänen viimeinen julkinen esiintymisensä. Teoksen kirjoittajat ovat Valkeapään taiteen inspiroimia omien tieteenalojensa erityisosaajia sekä tämän ystäviä. Monitieteinen ja moniääninen lähestymistapa kunnioittaa saamentutkimuksen periaatteita.
Suomen tunnetuimman saamelaistaiteilijan Nils-Aslak Valkeapään (19432001) elämäntyötä ensimmäistä kertaa laajasti käsittelevä teos. Teos tarjoaa lukijalle aikamatkan vanhasta kota-Lapista saamelaisen kulttuurin renessanssin kautta modernin saamelaistaiteen syntyhetkiin. Kokoelmassa Valkeapäätä tarkastellaan yhteyskunnallisena vaikuttajana, tekstitaiturina, monialaisena taiteentekijänä sekä yhteistyökumppanina. Kuvituksena on harvinaisia otoksia taiteilijan elämän varrelta.Mukana on niin tieteellisiä näkökulmia kuin henkilökohtaisia muistelmia. Yksittäisiä artikkeleita taustoittaa laaja johdanto, jossa kuvataan taiteilijan elämänkaaren tärkeimmät käännekohdat sekä hänen tuotantonsa kaikkia osa-alueita. Teoksen päättää japanilainen ketjuruno, jonka kirjoittamiseen Valkeapää osallistui. Tämän runon lausuminen oli hänen viimeinen julkinen esiintymisensä. Teoksen kirjoittajat ovat Valkeapään taiteen inspiroimia omien tieteenalojensa erityisosaajia sekä tämän ystäviä. Monitieteinen ja moniääninen lähestymistapa kunnioittaa saamentutkimuksen periaatteita.
