Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe on kunnianhimoinen suurromaani. Polveileva kerronta ei päästä lukijaa helpolla vaan vaatii paneutumista ja kysyy keskittymiskykyä. Polveilevan henkilöhahmojen kaartin ja taitavan sanankäytön ansiosta pääsemme nauttimaan vaikuttavasta teoksesta, jonka kerronnassa myös huumori näyttelee keskeistä osaa.
Eräänä iltana yötaivaalla luki ERROR.
Liukkonen ei ylitä odotushorisonttia - hän siirtää sen uuteen paikkaan
"Mutta etkö muka toisinaan, vielä selkiytymättöminä intervalleina, herää, havahdu, kuin sukelluksista, suussa outo kumimainen maku? Eikö huone mistä heräät näytä aina ventovieraalta, loimuavan valkoiselta, ja sinä harot itseäsi hereille saostuneen valon seasta, kuin verhoihin takertuneena, ja ajattelet, että oudolla maulla suussa on jotain tekemistä tämän kaiken kanssa, suolaisen kumin maulla."
Tässä on henkilökaartimme: Henri Classic, jonka tehtävänä on suunnitella aivan uudenlainen elokuvateatteri; Samuel Classic, joka harmittelee ettei ole elänyt atsteekkien aikaan; Silvia Classic, joka kirjoittaa lastenkirjoja täynnä koprofiliaa ja kunnallispolitiikkaa; Nikolei Bide, joka on maankuulu hyönteisruokakokki; Olof Beskow, joka tekee ahdistavia mainoksia dildoista jotka eivät tyydytä. Ja monia, monia muita.
Heidän kiertoratojensa keskipiste on yhteinen: kaikenkattava projekti, jolla pyritään kolmiulotteistamaan elämä kaikkineen. Tuntuuko sinusta, että sinua tarkkaillaan? Ei ihme.
Vain vaivoin runsaassa kolmessakymmenessä ikävuodessa Miki Liukkonen on ehtinyt kirjoittaa kunnioitettavan tuotannon, jossa kansainvälisen kokeellisen kirjallisuuden tuulet yhdistyvät suomen kielen virtuoosimaiseen hallintaan.
Miki Liukkosen kolme runokokoelmaa ja neljä romaania ovat täynnä tuhlailevia kielikuvia ja pakkomielteisiä ihmisiä, jotka yrittävät luovia tiensä hengissä nykyhetken halki. Mammuttiromaani O (2017) saavutti useita palkintoehdokkuuksia, ja sitä kutsuttiin kritiikeissä muun muassa yhdeksi 2010-luvun tärkeimmistä kotimaisista romaaneista (Juhani Karila, HS) ja "2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden vakuuttavimmaksi voimannäytöksi" (Juha Seppälä, Parnasso). Le Monde kutsui sitä "oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi". Liukkosen suurromaani Elämä: Esipuhe (2021) julkaistiin tavallisen version lisäksi kirjailijan lyhentämättömänä laitoksena.
