Leo Tolstoi (1828-1910) oli sekä kirjailija, filosofi, maanviljelijä, suutari, mystikko, pasifisti että anarkisti.
Yhteiskunnallisena ajattelijana ja vaikuttajana hän piti yhtenä pääteemanaan köyhyyden vastustamista sen kaikissa muodoissaan. Valtio ja kirkko edustivat hänelle koneistoja, jotka mahdollistivat ihmisten eriarvoistamisen. Sen, että yläluokka - rikas ja vähälukuinen eliitti - eli muiden tekemän työn hedelmillä.
Vuonna 1886 Tolstoi julkaisi rivakan yhteiskunnallisen teoksen ТАК ЧТО ЖЕ НАМ ДЕЛАТЬ. Teos julkaistiin Suomeksi 1908 nimellä Mitä meidän siis on tekeminen? (Otava, suom. K. W. Järnefelt). Aiemmin samana vuonna kirjan neljästä pääluvusta oli jo julkaistu erillispainoksena pamfletti nimellä Mitä on raha?, jonka suomensi Sulo Wuolijoki.
Tässä yhä vain ajankohtaisemmaksi käyvässä pamfletissa Tolstoi osoittaa kynän voimalla sen, kuinka väkivaltainen ja orjuuttava väline raha on. Ja kuinka rahalla alistetaan kokonaisia kansoja. Työntekijän alistamisen välinettä Tolstoi kutsuu rautaiseksi palkkalaiksi. Tätä termiä Suomen hallitus ei ainakaan syksyyn 2015 mennessä ole vielä keksinyt ottaa käyttämäänsä uuskieleensä, vaikka teoillaan rautaista palkkalakia toteuttaakin.
Näinä kvartaalitalouden ja kuoliaaksisäästämisen aikoina Leo Tolstoin anarkistinen eli tervejärkinen näkemys rahasta, omistamisesta ja luonnonvarojen riistämisestä osoittautuu viiltävän tarkaksi, ajattomaksi ajankuvaksi. Vai mitä olette mieltä näistä Tolstoin lauseista, jotka hän kirjoitti 130 vuotta sitten?
"Voin hyvin kuvitella mielessäni ihmisiä, joilta riistetään vesi ja raitis ilma, koska toiset ihmiset tahtovat ottaa itselleen yksinomaisen vallan veteen ja ilmaan, vaikka viimemainitut toisille ovat aivan välttämättömät".
"Terveelle ihmisjärjelle on aivan selvää rahan olevan syynä siihen, että toiset voivat orjuuttaa toisiaan".
Leo Tolstoi (1828-1910) oli sekä kirjailija, filosofi, maanviljelijä, suutari, mystikko, pasifisti että anarkisti.
Yhteiskunnallisena ajattelijana ja vaikuttajana hän piti yhtenä pääteemanaan köyhyyden vastustamista sen kaikissa muodoissaan. Valtio ja kirkko edustivat hänelle koneistoja, jotka mahdollistivat ihmisten eriarvoistamisen. Sen, että yläluokka - rikas ja vähälukuinen eliitti - eli muiden tekemän työn hedelmillä.
Vuonna 1886 Tolstoi julkaisi rivakan yhteiskunnallisen teoksen TAK CHTO ZHE NAM DELAT. Teos julkaistiin Suomeksi 1908 nimellä Mitä meidän siis on tekeminen? (Otava, suom. K. W. Järnefelt). Aiemmin samana vuonna kirjan neljästä pääluvusta oli jo julkaistu erillispainoksena pamfletti nimellä Mitä on raha?, jonka suomensi Sulo Wuolijoki.
Tässä yhä vain ajankohtaisemmaksi käyvässä pamfletissa Tolstoi osoittaa kynän voimalla sen, kuinka väkivaltainen ja orjuuttava väline raha on. Ja kuinka rahalla alistetaan kokonaisia kansoja. Työntekijän alistamisen välinettä Tolstoi kutsuu rautaiseksi palkkalaiksi. Tätä termiä Suomen hallitus ei ainakaan syksyyn 2015 mennessä ole vielä keksinyt ottaa käyttämäänsä uuskieleensä, vaikka teoillaan rautaista palkkalakia toteuttaakin.
Näinä kvartaalitalouden ja kuoliaaksisäästämisen aikoina Leo Tolstoin anarkistinen eli tervejärkinen näkemys rahasta, omistamisesta ja luonnonvarojen riistämisestä osoittautuu viiltävän tarkaksi, ajattomaksi ajankuvaksi. Vai mitä olette mieltä näistä Tolstoin lauseista, jotka hän kirjoitti 130 vuotta sitten?
"Voin hyvin kuvitella mielessäni ihmisiä, joilta riistetään vesi ja raitis ilma, koska toiset ihmiset tahtovat ottaa itselleen yksinomaisen vallan veteen ja ilmaan, vaikka viimemainitut toisille ovat aivan välttämättömät".
"Terveelle ihmisjärjelle on aivan selvää rahan olevan syynä siihen, että toiset voivat orjuuttaa toisiaan".
