Venäjästä on jokaisella suomalaisella vankka mielipide, mutta mihin se perustuu? Suurimmaksi osaksi ennakkoluuloihin, joilla on pitkä taustansa. Harvemmin tullaan ajatelleeksi, että myös venäläisillä on Suomesta käsityksensä, yhtälailla oikeat ja väärät.
Millainen naapurimaamme sitten on? Hannu Mäkelä on matkannut ensin Neuvostoliittoa ja sitten nyky-Venäjää ristiin rastiin jo 40 vuoden ajan ja kirjannut kokemuksensa paperille. Jos ei elämä Neuvostoliitossa ollut mutkatonta, ei sitä ole helppoa ymmärtää nytkään.
Jokaisessa maassa on omat omituisuutensa ja niin ikäviä ihmisiä kuin silkkaa pahuuttakin. Mutta löytyy myös sellaista, mikä pitää ihmisen hengissä vaikeissakin oloissa: hyvyyttä, pyhyyttä ja totuutta, joita mikään valtiollinen koneisto ei voi lannistaa.
Venäjää aikuisille - Lyhyt oppimäärä kertoo ennen kaikkea nykyvenäläisten arjesta, sen iloista ja murheista, kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin perustuen. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Kirjan sanoma voisi olla vaikkapa tämä: käykää maassa, tutustukaa sen asukkaisiin, kieleen ja kulttuuriin ja tehkää kaikesta vasta sitten omat johtopäätöksenne.
Venäjästä on jokaisella suomalaisella vankka mielipide, mutta mihin se perustuu? Suurimmaksi osaksi ennakkoluuloihin, joilla on pitkä taustansa. Harvemmin tullaan ajatelleeksi, että myös venäläisillä on Suomesta käsityksensä, yhtälailla oikeat ja väärät.
Millainen naapurimaamme sitten on? Hannu Mäkelä on matkannut ensin Neuvostoliittoa ja sitten nyky-Venäjää ristiin rastiin jo 40 vuoden ajan ja kirjannut kokemuksensa paperille. Jos ei elämä Neuvostoliitossa ollut mutkatonta, ei sitä ole helppoa ymmärtää nytkään.
Jokaisessa maassa on omat omituisuutensa ja niin ikäviä ihmisiä kuin silkkaa pahuuttakin. Mutta löytyy myös sellaista, mikä pitää ihmisen hengissä vaikeissakin oloissa: hyvyyttä, pyhyyttä ja totuutta, joita mikään valtiollinen koneisto ei voi lannistaa.
Venäjää aikuisille - Lyhyt oppimäärä kertoo ennen kaikkea nykyvenäläisten arjesta, sen iloista ja murheista, kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin perustuen. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Kirjan sanoma voisi olla vaikkapa tämä: käykää maassa, tutustukaa sen asukkaisiin, kieleen ja kulttuuriin ja tehkää kaikesta vasta sitten omat johtopäätöksenne.
