У войны не женское лицо
Nobelistin vaikuttava teos naisista sodan keskellä
Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen Keltaisessa kirjastossa julkaistava teoksensa Sodalla ei ole naisen kasvoja on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.
Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun. Vuosikymmeniä myöhemmin Aleksijevits kiersi haastattelemassa veteraaninaisia neljän vuoden ajan yli sadalla paikkakunnalla. Naisten kertomukset ovat riipaisevia. Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1988, mutta tämä uusi laitos on perusteellisesti uudelleen muokattu, toimitettu ja laajennettu kirjailijan itsensä toimesta.
"Kirjojensa ja oman elämänsä kautta Aleksijevits on hankkinut todennäköisesti maailman perinpohjaisimman, vaikuttavimman ymmärryksen sosialismin jälkeisestä tilanteesta. " - Masha Gessen, New Yorker
Svetlana Aleksijevits syntyi 1948 Ukrainassa mutta on asunut pitkään Minskissä Valko-Venäjällä. Hän opiskeli journalistiikkaa ja on työskennellyt eri lehdissä. Kirjailijana hän kokeili erilaisia tyylilajeja ja päätyi lopulta ns. yhteisöromaaniin, kuvaamaan ihmistä poliittisen järjestelmän puristuksessa. Hänen teoksiaan on palkittu ja käännetty laajalti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.
Käännös Pauli Tapio
Nobelistin vaikuttava teos naisista sodan keskellä
Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen Keltaisessa kirjastossa julkaistava teoksensa Sodalla ei ole naisen kasvoja on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.
Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun. Vuosikymmeniä myöhemmin Aleksijevits kiersi haastattelemassa veteraaninaisia neljän vuoden ajan yli sadalla paikkakunnalla. Naisten kertomukset ovat riipaisevia. Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1988, mutta tämä uusi laitos on perusteellisesti uudelleen muokattu, toimitettu ja laajennettu kirjailijan itsensä toimesta.
"Kirjojensa ja oman elämänsä kautta Aleksijevits on hankkinut todennäköisesti maailman perinpohjaisimman, vaikuttavimman ymmärryksen sosialismin jälkeisestä tilanteesta." - Masha Gessen, New Yorker
Svetlana Aleksijevits syntyi 1948 Ukrainassa mutta on asunut pitkään Minskissä Valko-Venäjällä. Hän opiskeli journalistiikkaa ja on työskennellyt eri lehdissä. Kirjailijana hän kokeili erilaisia tyylilajeja ja päätyi lopulta ns. yhteisöromaaniin, kuvaamaan ihmistä poliittisen järjestelmän puristuksessa. Hänen teoksiaan on palkittu ja käännetty laajalti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.
U vojny ne zhenskoe litso
Nobelistin vaikuttava teos naisista sodan keskellä
Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen Keltaisessa kirjastossa julkaistava teoksensa Sodalla ei ole naisen kasvoja on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.
Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun. Vuosikymmeniä myöhemmin Aleksijevits kiersi haastattelemassa veteraaninaisia neljän vuoden ajan yli sadalla paikkakunnalla. Naisten kertomukset ovat riipaisevia. Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1988, mutta tämä uusi laitos on perusteellisesti uudelleen muokattu, toimitettu ja laajennettu kirjailijan itsensä toimesta.
"Kirjojensa ja oman elämänsä kautta Aleksijevits on hankkinut todennäköisesti maailman perinpohjaisimman, vaikuttavimman ymmärryksen sosialismin jälkeisestä tilanteesta. " - Masha Gessen, New Yorker
Svetlana Aleksijevits syntyi 1948 Ukrainassa mutta on asunut pitkään Minskissä Valko-Venäjällä. Hän opiskeli journalistiikkaa ja on työskennellyt eri lehdissä. Kirjailijana hän kokeili erilaisia tyylilajeja ja päätyi lopulta ns. yhteisöromaaniin, kuvaamaan ihmistä poliittisen järjestelmän puristuksessa. Hänen teoksiaan on palkittu ja käännetty laajalti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.
Käännös Pauli Tapio
