Vastustamaton kaipaus on vallannut madon. Se istuu rantakalliolla ja miettii merta ja uusia ulapoita. Yhtäkkiä ohitse kelluu korkki, ja mato sinkauttaa itsensä sen kyytiin. Viereen lipuu pullo, ja mato huomaa sen sisällä viestin: APUA! Sinä, joka luet tämän, tule kiireen vilkkaa luoksemme Atlantille. Mato päättää ryhtyä tuumasta toimeen. Se hyppää kumiveneeseen, sitten jollaan, sitten moottoriveneeseen, sitten vielä isompaan moottoriveneeseen ja sitten vielä isompaan purjeveneeseen. Matoon iskee ahneus ja vauhtisokeus. Se haluaa aina vain isomman veneen, ja unohtaa kokonaan, miksi on lähtenyt matkaan. Kunnes vastaan tulee iso risteilyalus. Mato tuijottaa peilin lailla kimmeltävää valtamerta, ja yrittää muistaa, miksi onkaan merellä. Löytääkö mato avunpyytäjän? Pääseekö hän kotiin enää koskaan? Jenni Erkintalon kuvakirja kertoo hitaasta, mutta vauhtisokeasta madosta, joka tuhoaa touhuillaan omaa elinympäristöään. Kirja ottaa kantaa liikakuluttamiseen ja ympäristön tilaan.
Vastustamaton kaipaus on vallannut madon. Se istuu rantakalliolla ja miettii merta ja uusia ulapoita. Yhtäkkiä ohitse kelluu korkki, ja mato sinkauttaa itsensä sen kyytiin. Viereen lipuu pullo, ja mato huomaa sen sisällä viestin: APUA! Sinä, joka luet tämän, tule kiireen vilkkaa luoksemme Atlantille. Mato päättää ryhtyä tuumasta toimeen. Se hyppää kumiveneeseen, sitten jollaan, sitten moottoriveneeseen, sitten vielä isompaan moottoriveneeseen ja sitten vielä isompaan purjeveneeseen. Matoon iskee ahneus ja vauhtisokeus. Se haluaa aina vain isomman veneen, ja unohtaa kokonaan, miksi on lähtenyt matkaan. Kunnes vastaan tulee iso risteilyalus. Mato tuijottaa peilin lailla kimmeltävää valtamerta, ja yrittää muistaa, miksi onkaan merellä. Löytääkö mato avunpyytäjän? Pääseekö hän kotiin enää koskaan? Jenni Erkintalon kuvakirja kertoo hitaasta, mutta vauhtisokeasta madosta, joka tuhoaa touhuillaan omaa elinympäristöään. Kirja ottaa kantaa liikakuluttamiseen ja ympäristön tilaan.
