The Funeral Party
In a sweltering Manhattan apartment, a group of Russian immigrants attends the deathbed of a charismatic artist named ALik. They pass the time reminiscing about their Love for him, replaying old rivalries, drinking vodka, and trying to get reports from CNN about the upheaval in their homeland.
This premature wake is a microcosm of the immigrant experience and a lively and sensitive portrayal of the Russian soul. Devastatingly keen in its observation of character, "The Funeral Party" introduces a writer who captures, wryly and tenderly, our complex thoughts and emotions about life and death, love and loss, homeland and exile.
Lyhyt esittely:
Iloiset hautajaiset sijoittuu 1990-luvun New Yorkiin, jossa elää venäläinen yhteisö keskushenkilönään taidemaalari Alik. Tapahtumat ajoittuvat pariin viikkoon, joiden kuluessa Alik tekee kuolemaa ja saa ympärilleen ystäviä ja verkostoa eri puolelta Amerikkaa avukseen ja tuekseen. Kirjasta henkii elinvoimainen sopeutumattomuus, joka yhdistyy venäläiseen 'sirokaja natura' -nimellä tunnettuun luonteenlaatuun.
Esittely:
Alik on New Yorkissa asuva venäläinen taiteilija. Hän on ihminen jota rakastavat kaikki, erityisesti naiset - kaikki ovat valmiita menemään vaikka tuleen hänen puolestaan. Mutta nyt Alik on sairas, miltei liikuntakyvytön, ja loppu on väistämättä edessä. Hänen ateljeeasuntoonsa tungeksii ystäviä, jotka haluavat auttaa, helpottaa hänen oloaan, jättää hänelle jäähyväiset. Tässä joukossa tiivistyy venäläisyys käsinkosketeltavaksi, ei vähiten silloin kun televisiosta seurataan elokuun 1991 tapahtumia Moskovassa.
Alikin vaimo Nina, hauras kaunotar, ei suostu uskomaan, että kaikki on menetetty. Hän vaatii että Alik ottaa kasteen - silloin rohdotkin tepsivät paremmin. Alik suostuu sillä ehdolla että papin lisäksi myös rabbi tulee keskustelemaan hänen kanssaan.Ninan ja muiden ponnisteluista huolimatta loppu koittaa. Mutta vielä hautajaisissaan Alik yllättää kaikki, ojentaa heille kätensä rajan tuolta puolen... Ljudmila Ulitskajan Iloiset hautajaiset on lämmin ja sydämeenkäyvä romaani siirtolaisista, joita yhdistävät lähdön kokemus ja sadat poikki pannut suhteet. Teos ilmestyi venäjäksi 1999 ja suomeksi ensimmäisen kerran 2002 (Tammi).
LJUDMILA ULITSKAJA (s. 1943) on yksi maansa arvostetuimmista
nykykirjailijoista. Moskovassa asuva Ulitskaja
on koulutukseltaan biologi, erikoisalueenaan perinnöllisyystiede.
Novellien ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut
näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän on saanut useita
suuria palkintoja, muun muassa Venäjän Booker-palkinnon,
ranskalaisen Prix Medicis -palkinnon sekä arvostetun venäläisen
Bolshaja Kniga -palkinnon. Suomeksi häneltä ovat
viimeksi ilmestyneet romaanit Naisten valheet (2011) ja Medeia
ja hänen lapsensa (2012).
"Vahvaa venäläistä naiskirjallisuutta." PENTTI STRANIUS - SAVON SANOMAT
OTE KIRJASTA ILOISET HAUTAJAISET
Helle oli kauhea, kosteus hipoi sataa prosenttia. Vaikutti
siltä kuin koko valtaisa kaupunki, sen epäinhimilliset
talot, ihanat puistot, eriväriset ihmiset ja koiratkin
olisivat häilyneet muodonmuutoksen partaalla
ja ihmiset kohta jo uiskentelisivat lihaliemi-ilmassa
puoliksi liuenneina.
Suihku oli koko ajan varattu, sinne jonotettiin. Vaatteita
ei ollut puettu ylle enää aikoihin, Valentina vain
ei halunnut riisua rintaliivejä, sillä jos hänen valtava
povensa olisi päässyt valtoimenaan hyllymään, ihon
poimuihin olisi helteessä muodostunut ihottumaa
niin kuin vauvoilla. Tavallisella ilmalla hän ei koskaan
käyttänyt rintaliivejä. Kaikki he olivat nahkeita, vesi
ei haihtunut iholta, pyyhkeet eivät tahtoneet kuivua ja
hiukset oli kuivattava föönillä.
Kaihtimet olivat puoliksi avoinna, valo lankesi nauhamaisina
raitoina. Ilmastointilaite ei ollut toiminut
enää moneen vuoteen.
Muijia oli huoneessa viisi. Valentina punaisissa rintaliiveissä.
Pitkätukkainen Ninka kaulallaan kultaristi
ja niin langanlaihana että Alik oli kerran sanonut hänelle:
- Ninka, sinusta on tullut kevyt kuin kori. Käärmeille.
Mainittu kori oli siinä nurkassa. Joskus nuoruuden
huumassa Alik oli matkustanut Intiaan etsimään muinaista
viisautta, mutta ei ollut tuonut sieltä mukanaan
muuta kuin tuon korin.
Sitten oli vielä naapurin Gioika, peijakkaan italiatar,
joka oli juuttunut taloon keksittyään näin erikoisen
paikan opetella venäjän kieltä. Hän oli alituiseen loukkaantunut
jollekulle, mutta koska hänen kuviteltuja
mielipahan aiheuttajiaan ei kukaan ottanut huomatakseen,
oli hänen laupiaasti annettava kaikille anteeksi.
Irina Pearson, muinaisuudessa akrobaatti, nykyään
korkeataksainen asianajaja, säteili taiteellisesti leikatussa
otsatukassaan ja upouusine povineen, jonka
olivat luoneet mitään empimättömät amerikkalaiset
kirurgit ja joka ei mitenkään ollut vanhaa povea parempi.
Hänen viisitoistavuotias tyttärensä Maika, lempinimeltään
T-shirt, epämääräisen pulska silmälasipää
ja ainoa joukosta jolla oli vaatteet, istui kyykyssä nurkassa.
Tytöllä oli yllään paksusta kankaasta ommellut
bermudasortsit sekä, kuten odottaa sopi, T-paita. Tpaidassa
oli sähkölampun kuva ja ties minkä kielinen
neonvärinen teksti: V-tyyH! Alik oli tehnyt sen hänelle
syntymäpäivälahjaksi edellisenä vuonna, kun hänen
kätensä olivat vielä jotenkuten liikkuneet.
Alik itse makasi leveällä divaanilla, niin pienenä ja
nuorena kuin olisi ollut oma poikansa. Heillä Ninkan
kanssa ei ollut lapsia, ja nyt oli selvää ettei niitä
enää tulisikaan. Sillä Alik teki kuolemaa. Jokin hidas
halvaus kalvoi hänen lihaksistonsa viimeisiä jäänteitä.
Hänen kätensä ja jalkansa lepäsivät velttoina ja
elottomina, ja koskettaessa ne eivät tuntuneet eläviltä
eivätkä kuolleilta vaan olivat jotain siltä väliltä, kuin
kovettuvaa kipsiä. Elävintä hänessä olivat punaruskeat
hiukset, jotka juhlavasti törröttivät harjana eteenpäin,
sekä laihtuneisiin kasvoihin nähden liian isot, sivuille sojottavat viikset
Веселые похороны. На финском языке.
"Суть истории, рассказанной в "Веселых похоронах", такова: от неизлечимой болезни умирает талантливый, не очень признанный, но счастливый своим творчеством художник, и эта смерть, ожидаемая с недели на неделю, а потом и с часу на час, собирает вокруг него всех людей, которых он когда-то любил. В его нью-йоркской студии все время толчется народ: первая жена, любовница, вторая жена, друзья из России, американские приятели, которыми главный герой (по имени Абрам, а по жизни Алик) всегда и везде умел обзаводиться с невероятной легкостью и быстротой.
Veselye pokhorony. Na finskom jazyke.
"Sut istorii, rasskazannoj v "Veselykh pokhoronakh", takova: ot neizlechimoj bolezni umiraet talantlivyj, ne ochen priznannyj, no schastlivyj svoim tvorchestvom khudozhnik, i eta smert, ozhidaemaja s nedeli na nedelju, a potom i s chasu na chas, sobiraet vokrug nego vsekh ljudej, kotorykh on kogda-to ljubil. V ego nju-jorkskoj studii vse vremja tolchetsja narod: pervaja zhena, ljubovnitsa, vtoraja zhena, druzja iz Rossii, amerikanskie prijateli, kotorymi glavnyj geroj (po imeni Abram, a po zhizni Alik) vsegda i vezde umel obzavoditsja s neverojatnoj legkostju i bystrotoj.
