1. Böcker
  2. Filologi
  3. Litteraturvetenskap
  4. Rossijskij zhurnalist v kontekste peremen. Media Sankt-Peterburga

Rossijskij zhurnalist v kontekste peremen. Media Sankt-Peterburga

Российский журналист в контексте перемен. Медиа Санкт-Петербурга.
Rossijskij zhurnalist v kontekste peremen. Media Sankt-Peterburga
Författare(r)
Språk
Publiceringsår
Sidor
292
ISBN
978-951-44-5975-7
 
Utgått
Maila mig när tillgängligt Spara till önskelista
Presentation in Finnish: Svetlana Pasti on syntynyt Kontupohjassa Karjalassa Venäjällä ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2002. Hän työskentelee tutkijana Suomen Akatemian projektissa:'The Media in a Changing Russia' Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella. Venäläisen journalistin muuttuva ammatti Tämä väitöskirja tutkii, miten journalismi ammattina on kehittynyt Venäjällä journalistien itsensä näkökulmasta. Nämä edustavat sekä Neuvostoliiton ajan että nyky-Venäjän ikäpolvia ja he ilmentävät sitä muutosta, joka on parastaikaa menneillään. Tähän kuuluu siirtymä abstraktista, romanttisesta ja yleisöä palvelevasta journalismista (Neuvostoajan ammattilaiset) sellaiseen journalismiin, jonka avulla voidaan ajaa omia etuja (nyky-Venäjän ammattilaiset). Tämä johtuu siitä, että journalismin asema yhteiskunnassa on muuttunut: entisestä valtion virkamiehestä, joka teki työtä Neuvostovaltion hyväksi, siirrytään markkinahenkiseen free lancer toimittajaan, joka työllistää itseään ja yhdistää tehtäviä journalismissa ja sen ulkopuolella päämääränä huolehtia omista eduista. Neuvostoajan ikäpolvien työhön liittyvät arvot (kollektiivinen ajaa yksilön ohi, henkinen ajaa materiaalin ohi, työ ohittaa yksityiselämän) eivät kelpaa uusille ikäpolville, joita kiinnostavat markkina-arvot ja yksilöllinen onnistuminen. Viime vuosina valtio on ollut halutuin työnantaja perusetuuksien vuoksi: palkat, työolot, sosiaaliturva ja uralla eteneminen houkuttelevat, ja nuorempi polvi pyrkii enenevissä määrin saamaan työpaikkoja valtion palveluksesta. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana journalistien roolikäsitykset ovat muuttuneet vain vähän. Muutos kulkee Leninin propagandistista, agitaattorista ja organisaattorista tämän hetken PR-työntekijään, viihdyttäjään ja organisaattoriin. Tämä osoittaa, että monet nyky-Venäjän mediat toimivat Neuvosto-medioiden klooneina, vaikka 1990-luvun markkinareformien aikana niitä de-kommunisoitiin, yksityistettiin ja kaupallistettiin. Kuitenkin medioiden ja journalistien asennoituminen poliittiseen valtaan on miltei muuttumaton; nuorempi polvi pääasiallisesti katsoo, että julkinen valta on sen toivottava työnantaja, jonka kanssa ei haluta erimielisyyksiä. Venäjän journalismin kehityksen logiikka paljastaa sen syklinen luonteen poliittisessa traditiossa, jossa valtio on kaikkivoipa ja jossa yksilön oikeudet ovat alikehittyneitä. Journalismi perustettiin alun perin 1703 osana valtion palveluita tsaari Pietari Suuren toimesta. 1800-luvulla varhaiskapitalismin aikaan journalismi alkoi professionalisoitua, ja näin käynnistyi itseohjautuvuuden ja ammatilisten standardien kehittyminen. Kuitenkin uusi Neuvostovalta muutti journalismin taas valtion palveluksi, ja se elitisoitui osaksi poliittista työtä massojen parissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kun suunnittelusosialismi oli muuttunut markkinakapitalismiksi, Venäjän journalismi kehittyy professionaaliseen ja proletariaariseen suuntaan. 2000-luvulta lähtien ammatista on taas tullut yhä enemmän valtion palvelusta. Tämä tutkimus esittää uuden näkökulman siihen vanhaan ongelmaan, että venäläinen journalismi ei ole vapaata, kun sitä katsotaan länsimaisesta näkökulmasta ja professionalisoitumisen sekä proletarisoitumisen teorioiden kannalta. Jos haluaa ymmärtää venäläisiä ammattilaisia, on tärkeää analysoida ikäpolvia, joista näkee, miten nuoren ikäpolven tulo kansalliseen poliittiseen traditioon johtaa sen seikan hiljaiseen hyväksymiseen, että valtio määrää yksilöä. Väitöskirja perustuu neljään tapaustutkimukseen, jotka tehtiin Pietarissa 1998-2002, Karjalan tasavallassa 2002-2004 ja Venäjän eri alueilla 2003-2005. Lopuksi palataan Pietariin 2005. Suurin osa empiirisestä materiaalista koostuu journalistien haastatteluista (30+30+30), asiantuntijahaastatteluista (11+12+10), asiantuntijakartoituksista (12) ja journalistien kartoituksista (237).
Svetlana Pasti on syntynyt Kontupohjassa Karjalassa Venäjällä ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2002. Hän työskentelee tutkijana Suomen Akatemian projektissa:'The Media in a Changing Russia' Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella. Venäläisen journalistin muuttuva ammatti Tämä väitöskirja tutkii, miten journalismi ammattina on kehittynyt Venäjällä journalistien itsensä näkökulmasta. Nämä edustavat sekä Neuvostoliiton ajan että nyky-Venäjän ikäpolvia ja he ilmentävät sitä muutosta, joka on parastaikaa menneillään. Tähän kuuluu siirtymä abstraktista, romanttisesta ja yleisöä palvelevasta journalismista (Neuvostoajan ammattilaiset) sellaiseen journalismiin, jonka avulla voidaan ajaa omia etuja (nyky-Venäjän ammattilaiset). Tämä johtuu siitä, että journalismin asema yhteiskunnassa on muuttunut: entisestä valtion virkamiehestä, joka teki työtä Neuvostovaltion hyväksi, siirrytään markkinahenkiseen free lancer toimittajaan, joka työllistää itseään ja yhdistää tehtäviä journalismissa ja sen ulkopuolella päämääränä huolehtia omista eduista. Neuvostoajan ikäpolvien työhön liittyvät arvot (kollektiivinen ajaa yksilön ohi, henkinen ajaa materiaalin ohi, työ ohittaa yksityiselämän) eivät kelpaa uusille ikäpolville, joita kiinnostavat markkina-arvot ja yksilöllinen onnistuminen. Viime vuosina valtio on ollut halutuin työnantaja perusetuuksien vuoksi: palkat, työolot, sosiaaliturva ja uralla eteneminen houkuttelevat, ja nuorempi polvi pyrkii enenevissä määrin saamaan työpaikkoja valtion palveluksesta. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana journalistien roolikäsitykset ovat muuttuneet vain vähän. Muutos kulkee Leninin propagandistista, agitaattorista ja organisaattorista tämän hetken PR-työntekijään, viihdyttäjään ja organisaattoriin. Tämä osoittaa, että monet nyky-Venäjän mediat toimivat Neuvosto-medioiden klooneina, vaikka 1990-luvun markkinareformien aikana niitä de-kommunisoitiin, yksityistettiin ja kaupallistettiin. Kuitenkin medioiden ja journalistien asennoituminen poliittiseen valtaan on miltei muuttumaton; nuorempi polvi pääasiallisesti katsoo, että julkinen valta on sen toivottava työnantaja, jonka kanssa ei haluta erimielisyyksiä. Venäjän journalismin kehityksen logiikka paljastaa sen syklinen luonteen poliittisessa traditiossa, jossa valtio on kaikkivoipa ja jossa yksilön oikeudet ovat alikehittyneitä. Journalismi perustettiin alun perin 1703 osana valtion palveluita tsaari Pietari Suuren toimesta. 1800-luvulla varhaiskapitalismin aikaan journalismi alkoi professionalisoitua, ja näin käynnistyi itseohjautuvuuden ja ammatilisten standardien kehittyminen. Kuitenkin uusi Neuvostovalta muutti journalismin taas valtion palveluksi, ja se elitisoitui osaksi poliittista työtä massojen parissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kun suunnittelusosialismi oli muuttunut markkinakapitalismiksi, Venäjän journalismi kehittyy professionaaliseen ja proletariaariseen suuntaan. 2000-luvulta lähtien ammatista on taas tullut yhä enemmän valtion palvelusta. Tämä tutkimus esittää uuden näkökulman siihen vanhaan ongelmaan, että venäläinen journalismi ei ole vapaata, kun sitä katsotaan länsimaisesta näkökulmasta ja professionalisoitumisen sekä proletarisoitumisen teorioiden kannalta. Jos haluaa ymmärtää venäläisiä ammattilaisia, on tärkeää analysoida ikäpolvia, joista näkee, miten nuoren ikäpolven tulo kansalliseen poliittiseen traditioon johtaa sen seikan hiljaiseen hyväksymiseen, että valtio määrää yksilöä. Väitöskirja perustuu neljään tapaustutkimukseen, jotka tehtiin Pietarissa 1998-2002, Karjalan tasavallassa 2002-2004 ja Venäjän eri alueilla 2003-2005. Lopuksi palataan Pietariin 2005. Suurin osa empiirisestä materiaalista koostuu journalistien haastatteluista (30+30+30), asiantuntijahaastatteluista (11+12+10), asiantuntijakartoituksista (12) ja journalistien kartoituksista (237).
Presentation in Finnish: Svetlana Pasti on syntynyt Kontupohjassa Karjalassa Venä jä llä ja hä n on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2002. Hä n työ skentelee tutkijana Suomen Akatemian projektissa:'The Media in a Changing Russia' Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella.Venä lä isen journalistin muuttuva ammattiTä mä vä itö skirja tutkii, miten journalismi ammattina on kehittynyt Venä jä llä journalistien itsensä nä kö kulmasta. Nä mä edustavat sekä Neuvostoliiton ajan että nyky-Venä jä n ikä polvia ja he ilmentä vä t sitä muutosta, joka on parastaikaa menneillää n. Tä hä n kuuluu siirtymä abstraktista, romanttisesta ja yleisöä palvelevasta journalismista (Neuvostoajan ammattilaiset) sellaiseen journalismiin, jonka avulla voidaan ajaa omia etuja (nyky-Venä jä n ammattilaiset). Tä mä johtuu siitä, että journalismin asema yhteiskunnassa on muuttunut: entisestä valtion virkamiehestä, joka teki työ tä Neuvostovaltion hyvä ksi, siirrytää n markkinahenkiseen free lancer toimittajaan, joka työ llistää itseää n ja yhdistää tehtä viä journalismissa ja sen ulkopuolella päämääränä huolehtia omista eduista.Neuvostoajan ikäpolvien työ hö n liittyvät arvot (kollektiivinen ajaa yksilö n ohi, henkinen ajaa materiaalin ohi, työ ohittaa yksityiselämän) eivät kelpaa uusille ikäpolville, joita kiinnostavat markkina-arvot ja yksilö llinen onnistuminen. Viime vuosina valtio on ollut halutuin työ nantaja perusetuuksien vuoksi: palkat, työ olot, sosiaaliturva ja uralla eteneminen houkuttelevat, ja nuorempi polvi pyrkii enenevissä määrin saamaan työ paikkoja valtion palveluksesta.Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana journalistien roolikäsitykset ovat muuttuneet vain vähän. Muutos kulkee Leninin propagandistista, agitaattorista ja organisaattorista tämän hetken PR-työ ntekijään, viihdyttäjään ja organisaattoriin. Tämä osoittaa, että monet nyky-Venäjän mediat toimivat Neuvosto-medioiden klooneina, vaikka 1990-luvun markkinareformien aikana niitä de-kommunisoitiin, yksityistettiin ja kaupallistettiin. Kuitenkin medioiden ja journalistien asennoituminen poliittiseen valtaan on miltei muuttumaton; nuorempi polvi pääasiallisesti katsoo, että julkinen valta on sen toivottava työ nantaja, jonka kanssa ei haluta erimielisyyksiä.Venäjän journalismin kehityksen logiikka paljastaa sen syklinen luonteen poliittisessa traditiossa, jossa valtio on kaikkivoipa ja jossa yksilö n oikeudet ovat alikehittyneitä. Journalismi perustettiin alun perin 1703 osana valtion palveluita tsaari Pietari Suuren toimesta. 1800-luvulla varhaiskapitalismin aikaan journalismi alkoi professionalisoitua, ja näin käynnistyi itseohjautuvuuden ja ammatilisten standardien kehittyminen. Kuitenkin uusi Neuvostovalta muutti journalismin taas valtion palveluksi, ja se elitisoitui osaksi poliittista työ tä massojen parissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kun suunnittelusosialismi oli muuttunut markkinakapitalismiksi, Venäjän journalismi kehittyy professionaaliseen ja proletariaariseen suuntaan. 2000-luvulta lähtien ammatista on taas tullut yhä enemmän valtion palvelusta.Tämä tutkimus esittää uuden näkö kulman siihen vanhaan ongelmaan, että venäläinen journalismi ei ole vapaata, kun sitä katsotaan länsimaisesta näkö kulmasta ja professionalisoitumisen sekä proletarisoitumisen teorioiden kannalta. Jos haluaa ymmärtää venäläisiä ammattilaisia, on tärkeää analysoida ikäpolvia, joista näkee, miten nuoren ikäpolven tulo kansalliseen poliittiseen traditioon johtaa sen seikan hiljaiseen hyväksymiseen, että valtio määrää yksilö ä.Väitö skirja perustuu neljään tapaustutkimukseen, jotka tehtiin Pietarissa 1998-2002, Karjalan tasavallassa 2002-2004 ja Venäjän eri alueilla 2003-2005. Lopuksi palataan Pietariin 2005. Suurin osa empiirisestä materiaalista koostuu journalistien haastatteluista (30+30+30), asiantuntijahaastatteluista (11+12+10), asiantuntijakartoituksista (12) ja journalistien kartoituksista (237).
Presentation in Finnish: Svetlana Pasti on syntynyt Kontupohjassa Karjalassa Venä jä llä ja hä n on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2002. Hä n työ skentelee tutkijana Suomen Akatemian projektissa:'The Media in a Changing Russia' Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella.Venä lä isen journalistin muuttuva ammattiTä mä vä itö skirja tutkii, miten journalismi ammattina on kehittynyt Venä jä llä journalistien itsensä nä kö kulmasta. Nä mä edustavat sekä Neuvostoliiton ajan että nyky-Venä jä n ikä polvia ja he ilmentä vä t sitä muutosta, joka on parastaikaa menneillää n. Tä hä n kuuluu siirtymä abstraktista, romanttisesta ja yleisöä palvelevasta journalismista (Neuvostoajan ammattilaiset) sellaiseen journalismiin, jonka avulla voidaan ajaa omia etuja (nyky-Venä jä n ammattilaiset). Tä mä johtuu siitä, että journalismin asema yhteiskunnassa on muuttunut: entisestä valtion virkamiehestä, joka teki työ tä Neuvostovaltion hyvä ksi, siirrytää n markkinahenkiseen free lancer toimittajaan, joka työ llistää itseää n ja yhdistää tehtä viä journalismissa ja sen ulkopuolella päämääränä huolehtia omista eduista.Neuvostoajan ikäpolvien työ hö n liittyvät arvot (kollektiivinen ajaa yksilö n ohi, henkinen ajaa materiaalin ohi, työ ohittaa yksityiselämän) eivät kelpaa uusille ikäpolville, joita kiinnostavat markkina-arvot ja yksilö llinen onnistuminen. Viime vuosina valtio on ollut halutuin työ nantaja perusetuuksien vuoksi: palkat, työ olot, sosiaaliturva ja uralla eteneminen houkuttelevat, ja nuorempi polvi pyrkii enenevissä määrin saamaan työ paikkoja valtion palveluksesta.Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana journalistien roolikäsitykset ovat muuttuneet vain vähän. Muutos kulkee Leninin propagandistista, agitaattorista ja organisaattorista tämän hetken PR-työ ntekijään, viihdyttäjään ja organisaattoriin. Tämä osoittaa, että monet nyky-Venäjän mediat toimivat Neuvosto-medioiden klooneina, vaikka 1990-luvun markkinareformien aikana niitä de-kommunisoitiin, yksityistettiin ja kaupallistettiin. Kuitenkin medioiden ja journalistien asennoituminen poliittiseen valtaan on miltei muuttumaton; nuorempi polvi pääasiallisesti katsoo, että julkinen valta on sen toivottava työ nantaja, jonka kanssa ei haluta erimielisyyksiä.Venäjän journalismin kehityksen logiikka paljastaa sen syklinen luonteen poliittisessa traditiossa, jossa valtio on kaikkivoipa ja jossa yksilö n oikeudet ovat alikehittyneitä. Journalismi perustettiin alun perin 1703 osana valtion palveluita tsaari Pietari Suuren toimesta. 1800-luvulla varhaiskapitalismin aikaan journalismi alkoi professionalisoitua, ja näin käynnistyi itseohjautuvuuden ja ammatilisten standardien kehittyminen. Kuitenkin uusi Neuvostovalta muutti journalismin taas valtion palveluksi, ja se elitisoitui osaksi poliittista työ tä massojen parissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kun suunnittelusosialismi oli muuttunut markkinakapitalismiksi, Venäjän journalismi kehittyy professionaaliseen ja proletariaariseen suuntaan. 2000-luvulta lähtien ammatista on taas tullut yhä enemmän valtion palvelusta.Tämä tutkimus esittää uuden näkö kulman siihen vanhaan ongelmaan, että venäläinen journalismi ei ole vapaata, kun sitä katsotaan länsimaisesta näkö kulmasta ja professionalisoitumisen sekä proletarisoitumisen teorioiden kannalta. Jos haluaa ymmärtää venäläisiä ammattilaisia, on tärkeää analysoida ikäpolvia, joista näkee, miten nuoren ikäpolven tulo kansalliseen poliittiseen traditioon johtaa sen seikan hiljaiseen hyväksymiseen, että valtio määrää yksilö ä.Väitö skirja perustuu neljään tapaustutkimukseen, jotka tehtiin Pietarissa 1998-2002, Karjalan tasavallassa 2002-2004 ja Venäjän eri alueilla 2003-2005. Lopuksi palataan Pietariin 2005. Suurin osa empiirisestä materiaalista koostuu journalistien haastatteluista (30+30+30), asiantuntijahaastatteluista (11+12+10), asiantuntijakartoituksista (12) ja journalistien kartoituksista (237).
EAN
9789514459757
Bibliotekskategori BIC:
D
Alternativ ISBN
951-44-5975-X
Liknande produkter
  • Pasti Svetlana
    Publiceringsår: 2007
    Häftad, mjuka pärmar
    32.00 €
    29.09 € utan Moms
  • Kompanijchenko Sergej
    Publiceringsår: 2021
    Special förpackningen
    199.00 €
    180.91 € utan Moms
  • Kolchinskij E. I.
    Publiceringsår: 2013
    Häftad, mjuka pärmar
    14.00 €
    12.73 € utan Moms
  • Publiceringsår: 2022
    11.00 €
    10.00 € utan Moms
  • Adaev V.N.
    Publiceringsår: 2019
    Inbunden, hårda pärmar
    16.00 €
    14.55 € utan Moms
  • pod.red.Smotritskoj I.
    Publiceringsår: 2020
    Häftad, mjuka pärmar
    42.00 €
    38.18 € utan Moms
  • Makhotin Sergej Anatolevich
    Publiceringsår: 2023
    Inbunden, hårda pärmar
    21.00 €
    19.09 € utan Moms
  • Batorevich N. I.
    Publiceringsår: 2021
    Inbunden, hårda pärmar
    40.00 €
    36.36 € utan Moms
  • Smirnova S.
    Publiceringsår: 2013
    Inbunden, hårda pärmar
    48.00 €
    43.64 € utan Moms
  • Publiceringsår: 2022
    10.00 €
    9.09 € utan Moms