Venäjä on maailman seitsemänneksi suurin talous ja voi hyvin ohittaa Saksan Euroopan suurimpana kansantaloutena muutamassa vuodessa. Se on yksi Suomen kolmesta suurimmasta kauppakumppanista.
Meillä kaikilla on mielipiteemme Venäjästä - ellei itse maasta niin venäläisistä, Suomen ylivoimaisesti suurimmasta turistiryhmästä. Tiedotusvälineet seuraavat Venäjää ahkerasti. Tietojen tulkinta on kuitenkin vaikeaa, ellei käytettävissä ole ajanmukaista ja tutkittuun tietoon perustuvaa kuvaa, jota vasten voi tulkita päivänkohtaisia tapahtumia.
Ruplan maa tarjoaa luotettavan peruskuvan Venäjän taloudesta ja talouspolitiikasta. Se perustuu uusimpaan tutkimukseen ja kirjoittajan neljään vuosikymmeneen naapurimaan tutkimuksen ja seurannan parissa. Venäjän nykypäivää ei voi ymmärtää katsomatta menneisyyteen. Neuvostoliitto aloitti kansainvälisen kasvukilpailun ja jätti jälkeensä tehottoman, rakenteellisesti vääristyneen ja lopulta epäonnistuneen talouden. 1990-luvun päätöksentekijät noudattivat keskieurooppalaista kokemusta siirtymisestä kohti markkinataloutta, mutta joutuivat samalla sopeutumaan Venäjän taloudellisiin ja poliittisiin tosiasioihin. Tuotanto laski lähes puoleen, tuloerot repesivät ja lopulta rupla romahti elokuussa 1998.
Venäjä oli vaihtokaupan ja dollarin maa. Vuosina 2000-2008 Putinin hallinnolla oli paljon onnea, mutta myös sen politiikka oli oikeansuuntaista. Vakautuva talous loi paremman liiketoimintaympäristön, ja Venäjästä tuli ruplan ja kehittyvän rahatalouden maa. Kokonaistuotannon kasvu kuului maailman nopeimpiin. Köyhyys väheni nopeasti. Tuonti Venäjälle paisui, kun venäläiset pystyivät ensimmäistä kertaa ostamaan maailmanmarkkinoiden tuotteita. Nopea kasvu perustui suurelta osin ohimeneviin etuihin. Pohdinta tulevan kasvun ehdoista alkoi vuoden 2006 paikkeilla, mutta keskeytyi vuosien 2008-2009 talouskriisiin. Vasta nyt, poliittisen tilanteen ehtojen muututtua, voidaan etsiä tietä uuteen vaurauteen. Kysymys on, pystyykö Putinin hallinto uusiutumaan. Myös Suomen hyvinvointi riippuu osaltaan siitä.
Pekka Sutela on aiemmin työskennellyt Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemiassa ja Suomen Pankissa, kymmenen vuotta Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen (BOFIT) päällikkönä. Hän on nyt Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti ja Nonresident Senior Associate johtavassa Carnegie Endowment for International Peace - Think Tankissa (Washington, USA). Hän on myös tieteellisen Association for Comparative Economic Studies -yhdistyksen ensimmäinen Euroopassa asuva puheenjohtaja.
Venäjä on maailman seitsemänneksi suurin talous ja voi hyvin ohittaa Saksan Euroopan suurimpana kansantaloutena muutamassa vuodessa. Se on yksi Suomen kolmesta suurimmasta kauppakumppanista.
Meillä kaikilla on mielipiteemme Venäjästä - ellei itse maasta niin venäläisistä, Suomen ylivoimaisesti suurimmasta turistiryhmästä. Tiedotusvälineet seuraavat Venäjää ahkerasti. Tietojen tulkinta on kuitenkin vaikeaa, ellei käytettävissä ole ajanmukaista ja tutkittuun tietoon perustuvaa kuvaa, jota vasten voi tulkita päivänkohtaisia tapahtumia.
Ruplan maa tarjoaa luotettavan peruskuvan Venäjän taloudesta ja talouspolitiikasta. Se perustuu uusimpaan tutkimukseen ja kirjoittajan neljään vuosikymmeneen naapurimaan tutkimuksen ja seurannan parissa. Venäjän nykypäivää ei voi ymmärtää katsomatta menneisyyteen. Neuvostoliitto aloitti kansainvälisen kasvukilpailun ja jätti jälkeensä tehottoman, rakenteellisesti vääristyneen ja lopulta epäonnistuneen talouden. 1990-luvun päätöksentekijät noudattivat keskieurooppalaista kokemusta siirtymisestä kohti markkinataloutta, mutta joutuivat samalla sopeutumaan Venäjän taloudellisiin ja poliittisiin tosiasioihin. Tuotanto laski lähes puoleen, tuloerot repesivät ja lopulta rupla romahti elokuussa 1998.
Venäjä oli vaihtokaupan ja dollarin maa. Vuosina 2000-2008 Putinin hallinnolla oli paljon onnea, mutta myös sen politiikka oli oikeansuuntaista. Vakautuva talous loi paremman liiketoimintaympäristön, ja Venäjästä tuli ruplan ja kehittyvän rahatalouden maa. Kokonaistuotannon kasvu kuului maailman nopeimpiin. Köyhyys väheni nopeasti. Tuonti Venäjälle paisui, kun venäläiset pystyivät ensimmäistä kertaa ostamaan maailmanmarkkinoiden tuotteita. Nopea kasvu perustui suurelta osin ohimeneviin etuihin. Pohdinta tulevan kasvun ehdoista alkoi vuoden 2006 paikkeilla, mutta keskeytyi vuosien 2008-2009 talouskriisiin. Vasta nyt, poliittisen tilanteen ehtojen muututtua, voidaan etsiä tietä uuteen vaurauteen. Kysymys on, pystyykö Putinin hallinto uusiutumaan. Myös Suomen hyvinvointi riippuu osaltaan siitä.
Pekka Sutela on aiemmin työskennellyt Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemiassa ja Suomen Pankissa, kymmenen vuotta Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen (BOFIT) päällikkönä. Hän on nyt Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti ja Nonresident Senior Associate johtavassa Carnegie Endowment for International Peace - Think Tankissa (Washington, USA). Hän on myös tieteellisen Association for Comparative Economic Studies -yhdistyksen ensimmäinen Euroopassa asuva puheenjohtaja.
