Nivalassa syntynyt Matti Tölli nousi kevättalvella 1932 suksille Sodankylässä ja hiihti rajan yli Neuvostoliittoon. Kun hän oli saanut töitä Syvärin voimalasta läheltä Leningradia, hän saattoi kutsua perheen perässään asumaan alueen parakkiin. Tytär Eila oli silloin 6-vuotias. Siitä alkoi Töllin perheen selviytymistarina Karjalassa ja Siperiassa - vuodesta 1937 lähtien ilman isää. Kun Matti Tölli vangittiin, vaimo Aino ja lapset jäivät surkeaan jamaan. "Viisi lasta ja seitsemännellä kuulla raskaana oleva äiti eikä yhtään työhön kykenevää. Ei puunpalikkaa pesään pantavaksi." Miten nälkä, puute ja suoranainen hätä saakaan ihmiset toimimaan! Silloin kun piti vain selviytyä, tärkeintä oli sinnikkyys, eikä nokkeluudestakaan ollut haittaa metsäpunktin prikatiirin puhutteluissa. Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys elämälle salli pienet valkoiset valheet silloin, kun syötäväksi ei ollut muuta kuin hevosille ja sioille tarkoitettua ruokaa. Tunteista ei osattu puhua lainkaan, ne osoitettiin teoilla ja huumorilla. Elämäntarinansa häpeilemättä ja syyttämättä kertovan Eilan, nyt 85-vuotiaan Nivalassa asuvan paluumuuttajan, kirja on harvinaisen suorasukainen kuvaus Neuvostojärjestelmästä ja suomalaisten oloista Neuvosto-Karjalassa. Lukukokemuksena se on riipaiseva ja kuohuttava. Kirjan käsikirjoitus on pääosin kirjoitettu jo kymmenen vuotta sitten venäjäksi, mutta vasta nyt tuli aika julkaista se kirjana Suomessa.
