Tuomiokirkon alttaripalvelijat
Nikolai Leskovia (1831-1895) on usein sanottu venäläisistä realisteista venäläisimmäksi. Muiden suurten venäläisten kertojien rinnalle hän nousi kuitenkin vasta 30 vuotta kuolemansa jälkeen - ensi sijassa siksi, että hänen uransa alkoi poliittisissa merkeissä. Hän arvosteli ensimmäisissä romaaneissaan vallankumouksellisen sivistyneistön nihilistisiä piirteitä ja sai, täysin erheellisesti, taantumuksellisen maineen.
Tuomiokirkon alttaripalvelijat on Leskovin laajan tuotannon keskeisimpiä teoksia. Se on ihastuttava pikkukaupunkilaiskronikka, etelävenäläisen Stargorodin kaupungin papiston ja muiden asukkaiden värikäs kuvaus. Terävän satiirisesti ja loistavan humoristisesti Leskov kuvaa kirkonpalvelijoita, joista varsinkin lapsensieluinen ja hurjaluontoinen diakoni aiheuttaa alati uusia kommelluksia kaupunkilaisten ihmeteltäväksi.
Николай Сергеевич Лесков (1831-1895) - один из лучших мастеров русской прозы, "самый русский из русских писателей", "прозёванный русский гений", по определению И. Северянина.
В его произведениях создан удивительный, сияющий слезами восторга и доброй улыбкой иконостас российских подвижников и праведников. Представленные в сборнике произведения живописуют быт и бытие церковных людей, горе и радости русского духовенства - отчасти идеализированно, отчасти с лукавством и насмешкой.
Nikolaj Sergeevich Leskov (1831-1895) - odin iz luchshikh masterov russkoj prozy, "samyj russkij iz russkikh pisatelej", "prozjovannyj russkij genij", po opredeleniju I. Severjanina.
V ego proizvedenijakh sozdan udivitelnyj, sijajuschij slezami vostorga i dobroj ulybkoj ikonostas rossijskikh podvizhnikov i pravednikov. Predstavlennye v sbornike proizvedenija zhivopisujut byt i bytie tserkovnykh ljudej, gore i radosti russkogo dukhovenstva - otchasti idealizirovanno, otchasti s lukavstvom i nasmeshkoj.
